mutta en halua silti sua unohtaa.
Sä pääsit parempaan paikkaan,
mä toivon niin.
Me kaikki rakastetaan sua.
Nyt sä oot suojelusenkeli siskolles,
pidä huolta Siljasta,
pidä huolta, jottei maailman paha käsi,
tee hänelle pahaa.
"Mä katsoin yhtä kuvaa,
tuota lapsuuteni iltaa.
Siinä kaksi pientä lasta,
kulki vaarallista siltaa.
Heitä uhkas metsän pimeys
ja synkkä virta pyörteinen,
muttei hätää, heitä suojas
enkeli valkosiipinen.
Kun tänään katson sinuun
ja sua uneen tuuditan,
muistan päivän leikit
ja kuinka sua rakastan.
Sä olet tosi pieni
ja mä melkein toivoisin,
että rinnallesi saisit
samanlaisen enkelin.
Kohta ryntäät maailman ruuhkaan,
näet varjoa ja aurinkoa.
Tee mitä teet mut älä
sielullesi vahinkoa.
Sillä haavat nuo ei parane,
vaik kuink isi puhaltais,
siksi toivon että
enkelisi jostain suojaa sais.
Tuota lapsuuteni kuvaa
vielä hetken muistelen.
On harmaantuneet värit
enkelin, repaleiset siivet sen.
Voi kunpa voisin paikata,
edes laudat lahoimmat.
Tuon sillan jonka yli,
kaikki lapset kulkevat"
Täti muistaa sua aina!
Miljaa jäivät kaipaamaan: Äiti ja isä, isosisko ja kaksoissisko, isovanhemmat, isoisovanhemmat, tädit ja sedät, lisäksi monta muuta Miljasta välittävää.