IRC-Galleria

Kun YLE:n AamuTV:n toimittaja sanoi perjantaiaamuna viisitoista yli yhdeksän 3.11.: ”... ja sitten nokka kohti keskipäivää...” tai jotakin sen suuntaista, ihmettelin, minulleko hän puhuu? Mutta eihän minulla ole nokkaa! Kenties hän puhutteli kotona odottavaa lemmikkisorsaansa tai jotakin sen suuntaista. Lapsena muistan, että olin satuttanut ylähuuleni pöydänkulmaan ja joku mies sanoi äidilleni: ”...pojallahan on nokka halki!”. Silloin tuo lausunto oli mielestäni jotenkin loukkaava, mutta nyt ymmärrän ettei se ollut sitä. Sehän ei voinut koskea minua.

Tai jos sen oli tarkoitus käsitellä ylähuulessani tuolloin ilmennyttä poikkeavuutta (josta voi tarkkaan katsoen vieläkin nähdä merkkejä naamallani), oli se seurausta ainoastaan hyvin puutteellisesta anatomian tuntemuksesta ja silloin huomaan, että viha minussa sulaa ja muuttuu myötätunnon ja säälin sekoitukseksi, joka tapauksessa, tuollaista miestä ei ole syytä vihata. Sillä hän on varmasti laupea hölmö, joka luulee, että ihmisillä niin kuin albatrosseilla ja tervapääskyillä on nokka. Tämä siitä huolimatta että puhutaan viskisiepoista viittaamatta lentäviin ystäviimme. Kuitenkin herää mieleeni myös epäilevän luonteeni johdosta tai mukaisesti: ehkä on levinnyt yleisemminkin sellainen harhainen luulo, että voisi ihmisen nenää tai ylähuulta sanoa nokaksi tekemättä siinä karkeaa luokitteluvirhettä, vaikka kategoriavirhettä siinä välttäisikin tekemästä (klyyvarit). YLE:n toimittajaa en tästä syytä, sillä mikään ei osoita, että hän oli pyrkinytkään loppulauseessaan puhuttelemaan lajitovereitaan. Silti voi tuntea itsensä potentiaalisena TV-luvan maksajana hieman petetyksi. Kohderyhmäähän laiminlyödään pahasti ja vieläpä epäilen, että toisin kuin jotkut koiranomistajat väittävät koiristaan, niillä ei ole nokkia. Tarkoitan, toisin kuin koirat, linnut eivät ymmärrä ihmisten puhetta. Vielä vähäisemmin telkkarin kautta. Siis sanoisin, toivoisin että puhuttelisivat minua, eivätkä lintuja.

Aioin myös sanoa jotakin tofukinkusta, mutta säästän sen vielä tuonnemmaksi. Ihmettelen silti kuinka tofukinkun voi erottaa tofukalkkunasta tai tofujäätelöstä ja etenkin voiko olla myös tofusaimaannorppaa tai tofujotainmuutauhanalaistaeläintä, jolla on tai ei ole nokkaa ja onko sen syöminen moraalisesti epäilyttävää.

Tofu sikseen, onko niin, että kuten Robert Nozick:kin sanoi, että jos jonkun eläimen olemassaolo on mahdollinen vain sikäli, että se tullaan myöhemmin syömään, kuten on laita monenkin eläimen kohdalla ja jos sattuisi käymään niin, että lihansyönti kovastikin tulisi epäsuosituksi. Että silloin olisi niiden eläinten ystävien, joille olemassaolo on kovinkin tärkeä kriteeri otuksen elämänlaadun kannalta, valmistauduttava ikävään velvollisuuteensa (brace themselves for an unpleasant task), teroittaa vanhat ruostuneet pihviveitsensä, kaivaa ”parasta ennen” -päiväyksensä ylittäneet HP-sauce pullonsa kaappiensa perukoilta ja alkaa täyttämään pötsejään rakastamansa eläinlajin edustajilla. Vain taatakseen näiden määrällisesti yhtäläisen olemassaolon jatkuvuuden. Niin ja siinä olette oikeassa, että ihmisillä ei ole pötsejä, mutta kai jo alakoululainenkin ymmärtää, että olin vain olevinani. Pelleilin.

Ja vaikka tapoihini ei kuulukaan se, pahoittelen myös tässä lopussa. Ensinkin sitä, että olen jo melkein katsonut Shieldin viidennen tuotantokauden ja toiseksi sitä, ettei minulle myyty ALKOssa rommia, vaikka olen riittävän ikävä. (Varoituksen sana: älkää hankkiko kuvallista KELA-korttia mistään muusta syystä, kuin siitä, että jos todella pidätte naamanne näkemisestä muovikortissa henkilötietojen koristeena.)
Ja olin huomaavani, että myyjätär, joka oli ainakin kolmasti ikäiseni, vaikutti paheksuvan aiettani ostaa rommia ja tyytyväiseltä saadessaan minua ostotoimessani estää. Vaikka olemme kapitalisteja ja vaikka varakkaalla pukeutumisellani pyrin viestimään, että olisin 57-vuotiaana kyllin varakas käymään yksityislääkärillä ja näin kantamaan korteni kekoon, kun rakas pumppuni tai rakas maksani olisi sanonut: kiitos ei enää. Tuollainen panee ihmisen miettimään. Sillä kyllä yksityislääkärikin ostaa käärmeennahkasaappaat tai untuvatyynyn vaimolleen joululahjaksi.