Tasan vuosi.
Ei päivääkään yli eikä alle,
siitä kun elämäni sai hymyn.
Hymyn,
jonka luulin kestävän.
Mutta olin väärässä.
Elin elämääni silloin hymyssä,
tietämättä;
melkein nauttimatta.
Liian myöhään tajusin mitä omistin.
Kaipa sen piti näin tapahtua.
Opin silloin kaipaamaan ja katumaan,
kunnolla.
Ikävästä puhumattakaan.
Hetket joita meillä oli,
ovat tatuoituna muistissani.
Joskus kadun että tapasin sinut,
koska en pääse sinusta yli.
Haluaisin vain että olisin kasvanut,
että voisin rakastua uudelleen.
Kulkea käsi kädessä,
luottaen.
Vielä joku päivä,
näytän maailmalle.
Kasvan,
kadun,
kaipaan;
mutta hymyilen.
Samalla tavalla kuin vuosi sitten.
Tasan vuosi.
Ei päivääkään yli eikä alle.
BY: Limmu <3