IRC-Galleria

Sinun, joka luet tämän, on pakko kommentoida.

Kerro minulle yksi tai useampia asia, josta pidät minussa.
(ainoa sääntö on tämä: et saa sanoa sellaista asiaa, jonka joku muu on jo sanonut.)

Sen jälkeen postaa tämä omaan blogiisi, niin minä voin kertoa, mistä minä pidän sinussa

Kuusi elämän faktaa!

1) Et voi koskettaa jokaista hammastasi kielelläsi.

2) Kaikki tyhmät, luettuaan edellisen faktan, yrittävät sitä.

3) Ensimmäinen fakta on vale.

4) Hymyilet nyt koska olet idiootti.

5) Näytät seuraavaksi tämän jollekkin toiselle idiootille.

6) Naamassasi on edelleen idioottimainen virne.

Sinä joka luit tämän, jos et kopioi tätä omaan päiväkirjaasi niin kuolet ensi viikon torstaina 20:06
Toivottavasti nyt et kuitenkaan ;)

A: Hyvä suutelija
B: Tykkää ihmisistä
C: On villi ja hullu
D: Hänellä on yksi parhaimmista persoonista
E: Pitää tupakasta
F: Sinua palvotaan
G: Toiset eivät määrää sinua
H: Hyvä persoona ja vielä paremman näköne
I: Rakastaa kaikkea hauskaa
J: Tykkää juomisesta
K: Todella tyhmä
L: kaikkien rakastama
M: Tekee seurustelusta hauskaa
N: Todella seksikäs
O: Paras
P: Tulee toimeen kaikkien kanssa
Q: Tekopyhä
R: Vitun hullu
S: Helposti rakastettavissa
T: Uskollinen rakkailleen
U: Tykkää rentoutua
V: ei tuomitse
W: Erittäin avara katseinen
X: Muut eivät määrää minua
Y: Yksi parhaimmista Tyttö/poika ystävistä, mitä voi olla
Z: Aina valmis

T: uskollinen rakkailleen
A: Hyvä suutelija
N: Todella seksikäs
J: Tykkää juomisesta
A: Hyvä suutelija

M: Tekee surustelusta hauskaa
A: Hyvä suutelija
R: Vitun hullu
I: Rakastaa kaikkea hauskaa
K:Todella tyhmä
A: Hyvä suutelija

HEP

Sano HEP, jos olen kaverilistallasi.
Tämä mittaa ihmisten rehellisyyttä.
Ja ujoutta.
Muistakaa kävijälista.
Sanottuasi HEP, kopioi tämä omaan päiväkirjaan ja katso kuinka moni uskaltaa olla SINULLE rehellinen.

Olen hyvin kypsä ihminen
mutta kukaan ei tunne minua.
Ystäväni luovat minusta väärän kuvan.
En ole kesy.
Olen punninnut kesyyden kotkankynsilläni ja
tunnen sen hyvin.
Oi kotka, mikä sulous sinun siipiesi lennossa.
Vaikenetko kuten aina?
Tahdotko kenties runoilla? Sinä et runoile
enää koskaan.
Jokainen runo on oleva runon rikkirepimistä,
ei runoa, vaan kynnenjäljet.

Tuntea joku,
jonka kanssa vallitsee yhteisymmärrys
välimatkoista tai lausumattomista
ajatuksista huolimatta
- se voi tehdä tästä maailmasta
puutarhan.

- Johann Wolfgang Von Goethe

juuh en oo taas aikoihin kirjottanu itte mitään mut nyt oli pakko...kello on 02.13 ja mua ei väsytä yhtään...sitä tälleen illalla rupee aina miettimään kaikkeen...noh enimmäkseen häitä ja niiden järjestelyjä....sitä miettii vaan että kaikki menee hyvin ja niin pois päin...on niin paljon tekemistä että joskus sitä vaan haluais kadota maanrakoon ja unohtaa kaiken kiireen ja huolet...voi kun olis viellä 5 vuotias...ei sillon tarvii miettiä elämän menoa muutakun että hei täytän kohta kuus ja saan taas kivoja lahjoja tai että hei jee kaverilla on huomenna synttärit jonne oon saanu kutsun...sillon elämä on niin helppoa ja viatonta...ei ole laskuja ei rakkaus huolia eikä yleisestikkään huolia huomisesta tai elämästä...sillon saa kiukutella jos tahtoo...aikuiset vaan sanoo että "taitaa olla känkkäränkkä vierailulla" ja jos jotain pahaakin tekee niin ajatellaan että se on vielä lapsi kyllä se siitä oppii viellä...aikuisena kaikki virheet mitä tekee otetaan niin vakavasti. jos unohtaa sulkea kahvinkeittimen aamulla töihin lähtiessä, ni se on maailman loppu,mut jos sen tekis lapsena, se olisi vaan inhimmillinen erehdys...

on hassua ajatella, miten ihmisten ajatus maailama muuttuu aikuistuessa.jos teininä huone oli sekasin ni ei siitä sillätavalla jaksanu välittää vaikka kavereita tulikin käymään ja huone muistutti siltä että siellä olis vähintään räjähtäny pommi tai käyny pyörremyrsky,sitä vaan siirs kamoja että mahtuu sängylle istumaan tai parhaimmassatapauksessa piilotti ne sängyn alle niin ku minä....jos nyt kämppä on sekasin ja muistuttaa samaa, niin ei voi päästää ketään sisään koska ei kehtaa ja vituttaa se siivo....miks näin on??kaipa sitä jossain välissä tajuaa ettei vaan voi elää niin kun lapset aina...mutta miks??jos menin pulkka mäkeen kaverin kanssa pentuna se oli ihan luonnollista, mutta jos meen nyt pulkka mäkeen kaverin kanssa koska se on hauskaa niin meitä katottais kun sekopäitä...miks aina pitää käyttäytyä kuin aikuinen??millon loppuu lapsuus??jätkistä sanotaan että ne on ikuisia lapsia ja se sallitan niiltä, mut miks sitä ei sallita muijilta??ihmisiähän mekin ollaan ihan niinku jätkätki,meillä on kaks jalkaa ja kättä,meillä on sydän ja keuhkot kaikkien sisäelimien lisäks mitä erilaista meissä on muuta ku sukupuoli....??ok sanotaan että jätkät kehittyy muijia hitaammin (mikä kyllä pitää paikkaansa)mutta saadaan me muijatkin olla lapsia sillon kun huvittaa...tein joskus muutama vuos sitten lupauksen etten ikinä kasva aikuiseks..ainakaan täysin...noh lupaukseni oon pitäny ja aijon pitää tästäkin....

vaikka meenkin naimisiin niin oon sitä mieltä että jos haluan olla joskus vähän lapsellinen ja siltä tuntuu vähän jokapäivä niin mitä sitte...jos se jotain häiritsee niin antaa häiritä...mua se ei häiritse eikä se ole tuntunut janneakaan häiritsevän...multa usein kysytään että olenko mä nyt onnellinen??ja vastaus on kyllä,mä elän nyt sitä omaa tuhkimotarinaani mistä joskus pentuna haaveilin.haaveilin löytäväni sen satujen prinssin joka tulee valkosella ratsulla ja vie mut kauas pois...ok janne ei ratsastanu valkeella ratsulla vaan se tuli viininpunasella toyota corolalla (hahahaa)mutta se on se mun prinssi...mulla on kaikki mitä elämältä kaipaan...voisin sanoa että elämä on täydellistä vaikka se ei sitä ole mutta kuka senkin määrittää...??kuka määrää onku ton elämä täydellistä ja toisen täys katastrofi...voin sanoa sen että ei kukaan muu kun sinä itse...haaveilu ei ole kiellettyä aikuisenakaan..."jos ei ole haaveita ei ole elämää jota elää,jos ei ole haaveita miksi me täällä ollaan"yks viisas mies sano ton mulle kauan sitten kun olin viellä pieni kaipaan sitä ihmistä tänäpäivänä paljon...(ne jotaka mut tuntee hyvin tietää ketä tarkotan) siinä lauseessa on jotain mikä pitää ihan paikkaansa...jokainen ihminen haaveilee jostain,joku unelmiensa työpaikasta,joku rantahuvilasta ja joku ehkä siitä että yleensäkkin saisi elää omaa elämäänsä.haaveen ei tarvitse olla iso se voi olla vaikka ne 15 euron verhot siinä yhdessä kaupassa...mä haaveilen päivittäin joskus uusista kengistä joskus talosta ja joskus etelän matkasta mutt useimmiten vain elämästä....mitä elämältä haluan tulevaisuudessa...ihmiset älkää lopettako haaveilua vaan sen takia että ootte kasvanu aikuisiks koska se ei ole vain lasten juttu jokaisella on jokin haave...ottakaa siitä kiinni ja eläkää... se niin me tehdään jannen kanssa...

Yksin sateista katua kuljen
maailmalle silmäni suljen.
Kuinka voikaan sade
näin minua rauhoittaa.

Vaihdan kadun toiselle puolen
tahdon sen tunteen uuden.
Kun silmäni suljen niin voisin melkein nukahtaa.

Pystyn maailman kohtaamaan jos siihen minua tarvitaan.
Hetken aikaa yksin olla saan niinkuin maailmaa ei olisi ollenkaan.


Aion tuntea sen uudestaan,
kuinka maailma pyörii paikallaan.
Aika häviää,
ei tee kipeää.
Sade huuhtoo huolet mennessään.

Sadevesi kastelee maan.
Pystyn kyllä huomaamaan,
kuinka vesi huuhtoo huolet pois maan syvyyksiin.
Mä jään kaipaamaan
tätä tunnetta uudestaan.
Se kiinni jäi ajatuksiin yksinäisiin.

Pystyn maailman kohtaamaan jos siihen minua tarvitaan.
Hetken aikaa yksin olla saan niinkuin maailmaa ei olisi ollenkaan.

Aion tuntea sen uudestaan...
Kuinka maailma pyörii paikallaan...

Karu maa täynnä taikaa
Joiku kaamosyöhön raikaa
Shamaaninainen koittaa
Yksinäistä lasta kodassa lohduttaa
Laulaa loitsun pieneen ääneen
Toivoo surun jo taakse jääneen
Taian tehon vain aika näyttää
Kun revontulet taivaan täyttää
Shamaaninainen lohduttaa
Laulaa eejaa eejaa haa
Lapsi siihen nukahtaa
Taika taitaa vaikuttaa
Hän laulaa aa-uu-aa
Ja taika alkaa vaikuttaa
Hän laulaa aa-uu-aa
Silloin lapsi nukahtaa
Eeeejaaejaajeaaaa
Tummat silmät uneen taipuu
Silloin poistuu murhe, kaipuu
Unimaailmaan löytää
Tuo orpo lapsi karun pohjolan
Vanhempana muistaa laulun
Joka poisti pelon ja kauhun
Nyt laulaa loitsun pieneen ääneen
Omalle lapselleen

Nukkuu korpi, ja nyt, aatoksissain minä matkaa teen
Yli metsien, uinuvan veen
Kuutar taivaan yön valaisee
Maalaa maiseman, pohjoisen siimeksen

Unta onko tää,
Vai kuolema jossa palata sinne saan missä
hiillos jo luovuttaa lumen alla
Kun astun maailmaan, erämaan aikaan

Ensilumi satoi kahdesti
Maalasi sieluni taulun

Tää jylhä kauneus ja ääretön yksinäisyys
Lapsuuteni metsän, taivaan
Kaikuu se haikeus halki tän matkan
Aamun tullen yö tarinansa kertoo
Jylhä on kauneus ja ääretön yksinäisyyteni
Sitä henkeensä halajaa
Kehtoni hauta, hautani paikka
Erämaan viimeinen on

Minne katosivat muut
Suon noidat, neidontornit
Ja varjoissa havisevat puut
Kielon istutin ikihankeen
Ja hiljaisuuden tultua luotin tulevaan

Ensilumi satoi kahdesti
Maalasi sieluni taulun

Tää jylhä kauneus ja ääretön yksinäisyys
Lapsuuteni metsän, taivaan
Kaikuu se haikeus halki tän matkan
Aamun tullen yö tarinansa kertoo
Jylhä on kauneus ja ääretön yksinäisyyteni
Sitä henkeensä halajaa
Kehtoni hauta, hautani paikka
Erämaan viimeinen on