IRC-Galleria

Tunnen sen varpaissani,
kylmyys valtaa minut pikkuhiljaa.
Se upottaa mut jäiseen tynnyriin,
avun sanat eivät kaiu.
Minne tieni vie,
manalan helvettiin.
Kynttilän sytytän äidin haudalle
ja rukoilen voimaa jatkaa eteenpäin.
Sydämeni hakataan mustelmille,
sieluni on turvaton.
Mustat pilvet seuraavat minua,
ne ei anna mahdollisuutta valoon.
Kynttilä haudalla sammuu,
kukat kuihtuvat.
Ne muistuttavat todellisuudesta,
haaveiden turhasta onnelasta.
Jälkeeni en jätä kuin verisiä pisaroita,
kyynelideni punaisen meren.
Tää turhaa on,
lupaus huomisesta kaikuu korvissani.
En usko tulevaan,
en jaksa unelmoida unelmasta.
Olen tyhjä,
musta pieni olio.
Kuinka paljon sydämeeni vielä mahtuu,
se repeilee jo.
Olen avuton,
särkynyt enkeli menetti kaiken.