IRC-Galleria

Kuinka mä pystyisin selittään? Kuinka kaikki taas on menny nurinpäin? Seli seli seli, jotkut valittaa, ku liikaa selittää, mut sit taas ei v*^**tu voida ymmärtää, kokeilis ite, miltä tuntuu, ei oo helppoo... Ei jaksa, ei pysty, takapuolikin on jo varmaan ihan sinivioletti, ku itteensä sinne joutuu joka päivä potkii... sit päälle viä kauhee syyllisyydentuska, mä oon kusipää etc, ku en pysty... Tasapainoo voidaan horjuttaa monella eri tavalla, mun kohdalle vaan on sattunu useimmat niistä horjuttavista tuulista... Voisinpa vaan sulkee silmät hetkeks ja sit, ku taas avaisin ne, ni kaikki oiskin ihan toisin, kaikki olis hyvin... menneisyys ei tuntuis enää taakkana hartioilla, ihan niinku mitään pahaa ei olis koskaan tapahtunukaan, mä olisin kaikille tasapuolinen ja pystyisin kaikkeen siihen, mitä multa vaaditaan... Mä olen hauras, ulkokuorikin on mut pettänyt... Olisko sittenkin parempi, et oikeesti siirtyisin syrjään? Ku tuntuu, et kaikki mun ympärillä hajoo, särkyy terävinä palasina maahan; jalkapohjat on rupia täynnä ja lisää vekkejä vaan tulee...Mä voin jo aavistaa tulevaisuudenki ja se pelottaa, mä en haluais kohdata niitä asioita, ku tiedän, et mä romutun vaan taas... Kaikki läheiset vaan sanoo, et kyl kaikki järjestyy ja ei se sun vikas oo, mut silti jotkut saa mut tunteen asian just silleen toisinpäin... Tän enkelin siivet on revitty, onneks kuitenkin mulla on myös lähellä niitä, jotka yrittää omella niitä takasin ja välittää kaikesta huolimatta, ymmärtää sisällä vellovan hämmennyksen ja ahdistuksen sekasorron. Kiitos mun rakkaille, ilman teitä olisin hukassa, joutuisin kohtaamaan menneisyyteni pahimmat muistot uudelleen, nyt kuitenkin jotenkin jaksan yrittää :) <3