Näkemiin
tänään rakkauden hautasin
ristiin raaputin
18. tammikuuta
jätin kummulle kauneimman
runon, jonka uskallan
sulle näyttää ilman katkeruutta
näkemiin minun kaunis tyttöni
minä laulun sulle kirjoitan
näkemiin minun kaunis tyttöni
on aika mennä, tunnen tuulen nousevan
niin kauaksi matkustan
että hymysi unohdan
kun kuokkavieraat saapuivat jälleen
ja sitten totta oli vain se,
mitä sanota ei ääneen
taistellen hävinnyt
on parempi kuin luopunut
joka itkee vain muiden nähden
ei haavojaan näyttää saa
vasta arvet, niillä kerskaillaan
olen verissä päin vielä, siksi lähden
näkemiin minun kaunis tyttöni ...
jos tarjosi elämä väkevän
maljan, minä kaiken join
vaikka tiesin miten käy juhlien jälkeen
kun enää totta on vain se,
mitä sanota ei ääneen
takaa poltetun maiseman
ehkä joskus tunnistan
jotain, mistä kiittää
nämä iskut jos ansaitsin
vasta nyt minä ymmärsin
olen loppu, tämä riittää
näkemiin minun kaunis tyttöni ...
olen ainoa syyllinen
silti koskaan sortunut en
olemaan kuokkavieras juhlien jälkeen
kun enää totta on vain se,
mitä sanota ei ääneen