Matkalla sun luo, oot mua vastassa.
Mun kädet hiessä, perhosia vatsassa.
Erilaiselta tuntuu täl kertaa,
vaik ei ookkaa paljoo mihi vertaa.
Et oo niin kuin muut, oot omaa luokkaas.
Eteeni kun tuut, sen taas huomaan,
et en saa sanoiksi, mitä mä tunnen suhun.
Kuuntelen Illiä, ja tajuun vihdoin mist se puhuu.
Outo fiilis, samal vähä pelottavaa.
Pelkkä sun läsnäolos on mulle rauhottavaa.
Saan susta energiaa, ja saan sut nauramaan.
Otetaan iisii, edetään rauhassa.
En uskonut löytäväni laistasi,
samanlaista kun minä, mun naistani.
Mä koitan asettuu aloilleen,
minkä kulkuri mahtaa jaloilleen.