En tiedä milloin vasta tajusin sen,
etten ollutkaan sinulle ihminen.
Lelu.
Olin nukke lasikuvun alla.
Helpostihan lasikuvun sait särkymään,
pääsit tunteillani leikkimään.
Lasikuvun sirpaleet sydämmeeni jätit,
liikaa ihanuuksias kun sinne mätit.
Sait minutkin uskomaan,
että voisit minua rakastaa.
Olisit voinut olla hyvä ja hellä,
pitää minua edes joskus lähellä.