IRC-Galleria

Listaa alle niiden ihmisen nimet, jotka ovat viimeksi kommentoineet oletuskuvaasi ja haasta sitten heidät tähän samaan, mutta ÄLÄ KATSO KYSYMYKSIÄ ETUKÄTEEN! Lopuksi vastaa kysymyksiin numeroiden perusteella.

1. Annina
2. Anne
3. Aleksi
4. Aino
5. Kati (Omg, melkeen kaikki alko A:lla =o)

Mistä tunnet nelosen?
- Koulusta

Tiedätkö kakkosen sukunimen?
- Tiedän

Koska olet viimeksi tavannut ykkösen?
- No tänään n. klo 12

Onko kolmonen sinua vanhempi vai nuorempi?
- Nuorempi

Missä vitonen asuu?
- Keravalla

Kirjoita lyhyt runo nelosesta?

Aino kaunis tylleröinen, Vammalan pieni legenda
Muutti sitten Helsinkiin, asumaan ja bailaamaan.

Oletko nähnyt ykkösen vanhempia?
- En

Oletko koskaan yöpynyt vitosen luona?
- Monesti

Onko kakkonen koskaan yöpynyt sinun luonasi?
- Ei

Oletko seurustellut kolmosen kanssa?
- NO EN TODELLAKAAN!

Mikä on paras puoli vitosessa?
- Se on mun paras kamu <3

Miten ykkönen oli pukeutunut, kun ensimmäisen kerran tapasitte?
- Nyt en kuule Annina muista, kun sekotin sua jatkuvasti Marin kanssa. :D

Oletko koskaan itkenyt kakkosen nähden?
- En

Kenet heistä tunnet parhaiten?
- Kolmosen tai vitosen

Entäs huonoiten?
- Ykkönen, kakkonen ja nelonen, kun vasta koulussa ollaan tavattu. :( Aleksi on broidi ja Katin oon tuntenu jo vuosia.

Onko kakkonen sinulle tärkeä?
- Jep :)

Oletko ollut ikinä 4 luona?
- En

Mitä kolmonen tuo sinulle ekana mieleen?
- Dataus

Täytä lopuksi nämä:
1 : Annina
mukava? Hell yeah!
iloinen? OH HELL YEAH!
kuunteleva? Yes please.
ystävällinen? Kyllä
oletko halannut? En oo, mutta tänään humalassa varmaan (jep, mä säästän tän vastauksen :D)
oletko ollu hänen luonaan? En ainakaan vielä. ;D

2 : Anne
mukava? Kyllä
iloinen? Kyllä, vaikka olis sairaan vaikee tentti edessä :D
kuunteleva? Kyllä
ystävällinen? Kyllä ainakin mulle :D
oletko halannut? En usko
oletko ollu hänen luonaan? En

3 : Aleksi
mukava? Joskus
iloinen? Joo
kuunteleva? Joskus
ystävällinen? Joo
oletko halannut? Haha, kyllä
oletko ollu hänen luonaan? No kai, kun se asuu vielä himassa :D

4 : Aino
mukava? Kyllä
iloinen? Kyllä
kuunteleva? Kyllä
ystävällinen? Kyllä!
oletko halannut? En tietääkseni :D
oletko ollu hänen luonaan? En

5 : Kati
mukava? Kyllä!
iloinen? Usein
kuunteleva? Kyllä
ystävällinen? Kyllä :3
oletko halannut? OLEN MONTA KERTAA! <3
oletko ollu hänen luonaan? Monta monta kertaa :D


-LOPPU-

Tää on pitkä stoori, mut se onki viikon ajalta, ku sairaalassa ei ollu nettiyhteyttä...


To 18.1.
Jalat oli vieläkin heikot kahden päivän jälkeen. Kädet tuntu kans voimattomilta, aivan ku ne olis valettu lyijyyn. Menin terveyskeskukseen, jossa odotin mukavat 4h ennenku lääkäri otti vastaan. Hän testasi refleksit ja lihasvoimat, ja niiden heikkouden perusteella päätteli että mulla olisi Guillain-Barren oireyhtymä. Hän määräsi perjantaiaamuksi labrat ja uuden lääkäriajan.

Pe 19.1.
Ensimmäinen pitkä päivä. Klo 8.00 labroihin (ne otti joku 4-5 putkee verta), jonka jälkeen päivystyksessä sanottiin että ‘menkää kotiin ja tulkaa puolenpäivän jälkeen uudestaan niin lääkäri ottaa sitten vastaan ja kertoo labrojen tulokset’. Klo 12.30 labrat oli valmiit ja mentiin äidin kaa takasin terveyskeskukseen. Mun edellä ei ollu ku 4 potilasta, mut päivystävä lääkäri (eri ku torstaina) vaan flirttaili ja esitteli lihaksikasta kroppaansa hoitsuille eikä hoitanu potilaita. >.> Että näin Keravalla! Odotettiin yhestä neljään, jonka aikana se lääkäri hoiti jopa 2 potilasta! Sit se lähti kotiin. >.> NO OKEI, sinne tuli sinä odotusaikana 2 ambulanssia ja parit poliisit, et ne vei sit kans aikaa.

Joo, sit neljältä se lääkäri vaihtu johonki ihme ulkomaalaseen mieheen, joka ei osannu puhuu kunnolla suomee tai englantia. Tuli heti sellanen ‘Ei vittu… ei tollast lääkärii’ olo ku näin sen. No, se otti mut sit joskus puol viiden aikoihin vastaan ja kerto et ne labrat oli puhtaat. Sit seki testas mun lihasvoimat ja refleksit, mutta ei halunnu olla samaa mieltä ku edellinen lääkäri siitä GB:stä… se kuunteli mun sydäntä jonkun verran ja hokas et ‘sinulla sivuääni sydämessä, you know heart murmur? nyt otetaan EKG sinulta’ ja sit multa otettiin sydänfilmiä. Ja paljon. Se lääkäri ei ollu tyytyväinen siihen ekaan testiin vaan määräs tokat filmit ja sit se vielä määräs hoitajan laittamaan mut semmoselle monitorille… jota kukaan ei vahtinu. >.> Siinä mä sit makasin pari tuntia, enneku lääkäri tuli takas ja sano ettei hän osaa tehdä mitään, lähetetään Peijakseen. Kello oli siinä jo reilusti päälle kuus illalla. Sit äkkii himaan, otettiin mäkkärit matkalta mukaan ja pakkaamaan jotain tavaroita jos mut vaikka otettas osastolle.

Päästiin iskän kaa Peijakseen joskus ennen puolta kasia, multa mitattiin verenpaine ja lämpö. Normaalit. Sit odotettiin tunnin verran, kunnes tuli kutsu laboihin. Taas. >.> Eli 12 tunnin sisään 2 labrat, joissa molemmissa otettiin se 4-5 putkee verta. Vittu. No sit venattiin taas tunnin verran ja pääsin keuhkoröntgeniin! Woo! Ja arvatkaas kauanko me sit venattiin iskän kaa? Keskiyöhön. Oikeesti. Siellä oli joku 2398572938 mummoa, joilla oli jalka murtunu ja ne hoidettiin ennen mua. Ja mitäs lääkäri sano sit klo 00.15? ‘Labrat on puhtaat ja röntgenissä ei näy mitään. Edellisen lääkärin sivuääniepäily oli turha ja virheellinen’. VITTUSAATANA. No, seki lääkäri testas mun refleksit ja lihasvoimat, konsultoi neuropsykologia ja tuloksena: ‘me epäillään et sul olis GB, voit jäädä meille osastolle viikonlopuks ja alotetaan maanantaina testaus TAI voit mennä kotiin nukkumaan ja mennä heti aamulla Meilahteen, kun niillä on neurologinen osasto lauantaisinki auki. Sulle tehtäisi siellä pään TT-kuvaus ja lannepisto’. Hyvät vaihtoehdot. Mentiin kotiin. Yheltä nukkumaan ja ennen seiskaa ylös. Ei teitäkään varmaan paljoo naurattais jos 12h odottelun jälkeen teille sanottais että teiltä otetaan selkäydinnestenäyte aamulla. D:

La 20.1.
Toinen pitkä päivä. Juu, elikkäs tultiin vähäisen yöunen jälkeen Meilahden päivystykseen ennen yhdeksää. Lähete Peijaksesta oli huono ja vaikka mun tiedot piti näkyä sairaaloiden yhteisestä verkosta, ne ei näkyny, koska Meilahdessa tehtiin jotain remonttia. Eli kaikki testit uudestaan! Jee! >.> Ekaks verenpaine, lämpö ja labrat. Sit odottelemaan. Tunnin odottelun jälkeen mä en jaksanu enää vaan kävin tuoleille makaamaan. Sit tuli hoitaja määräämään mut vuodepaikalle Neurologiselle valvontaosastolle. Uuu. Sit kävi neurologi, semmonen hassu keski-ikänen ukkeli. Se kans testas mun lihasvoimat ja refleksit. Sekin epäili GB:tä ja määräs mut siihen pään TT (tietokonetomografia)-kuvaan. Siinä mun piti ottaa kaikki korvikset pois ja maata semmosen putken sisällä kun se hurisi mun pään ympärillä pari minuuttia. Sitten mua oltiinki taas viemässä röntgeniin, mut mä sanoin niille et eiks se riitä et mä olin just edellisenä iltana ollu röntgenissä. Ne oli ihan ihmeissään ja meni tutkii koneelta, jossa sitten näkyi että mun edelliset röntgenit oli puhtaat. Eli ei otettu uusia kuvia. Sitten takas odottelemaan vuodepaikalle.

Onneks siellä valvontaosastolla oli koko ajan kivoja hoitajia, jotka toi mulle ruokaa kun kävin pyytämässä. Odotettiin ja odotettiin, mä nukuin levottomasti sängyllä ja iskä vieressä tuolilla. Mua itketti ja pelotti ihan hirveesti se lannepisto, vaikka Peijaksen lääkäri ja se neurologi molemmat sanoi ettei se satu. Meijän piti ekaks ootella et sen TT-kuvan tulokset valmistuis, koska niissä olis saattanu näkyä jotain, jonka perusteella sitä lannepistoa ei olis tarvinnu tehdä. No tuloksia ei kuulunu ja menin sitten viiden aikoihin kysymään, että saisinko lisää syötävää, kun on kova nälkä. Hoitaja sanoi, että ei nyt, koska sulle tullaan kohta tekemään se lannepisto. FUCK FUCK FUCK! Kiva et mulleki kerrottiin ajoissa ja silleen! D: No se neurologi ja toinen hoitaja tuli siinä vartin yli viis ja käski mut makaamaan semmoseen sikiöasentoon, että se hoitaja vois pestä mun selän semmosella kivalla aineella, joka jätti mun selän pinkiksi kolmeks päiväks. o.O Sitten se neurologi teki jotain aivan upeaa ja ihanaa - se laitto puudutusainetta mun ihoon, ettei se neula satu kun se menee sinne selkäytimeen. Sit se neurologi sano et nyt hän laittaa sen neulan, että jos tuntuu jommassakummassa jalassa kutinaa niin sano heti, koska sillon se neula on väärässä kohtaa (ja saattaa aiheuttaa halvauksen --- tän sain tietää Mallulta vasta jälkeenpäin…). >.> No onneks se meni heti oikeeseen kohtaan eikä tuntunu muulta ku paineelta alaselässä. Ne otti kahteen putkeen sitä nestettä ja se neurologi jutteli mulle kaikkee kivaa koko ajan; kyseli oonko ylioppilas ja oonko jatko-opiskeluja harkinnu ja että hampaiden poraus sattuu tätä enemmän ja päläpälä. Koko operaation kesti selän putsauksesta harson teippaukseen n. 20-30 minuuttia. Sen jälkeen sai levätä rauhassa eikä tarttennu enää stressata mitään. Naama turvoksissa liiallisen itkemisen jäljiltä (hehe, olin itkeny enemmän tai vähemmän edellisestä illasta/yöstä lähtien ku sain tietää et mulle tehään se lannepisto) sain vihdoin nukuttua vajaan tunnin verran. Sitten taas piti syödä jotain ja vaan odotella tuloksia.

Joskus kahdeksan jälkeen neurologi tuli takaisin ja kertoi että näytteet oli puhtaat. Mut pitää ottaa osastolle ja jatkaa testejä maanantaina. :/

Su 21.1.
Herätys kuudelta aamulla (x.X) verenpaineen mittaukseen ja johonkin mittariin puhaltamiseen. Se on tossa mun vieressä, mut emmä jaksa kattoo mikä sen nimi on. :D Toinen herätys seittemältä, kun huonetovereille jaettiin lääkkeet ja multa otettiin taas labrat. Kolmas herätys kahdeksan aikoihin aamiaiselle. Yhdentoista aikaan osastonlääkäri ja apulaislääkäri tulivat tekemään kierroksen ja kyselemään että mikä vointi, refleksien testaus, lihasten testaus, kysely että toimiiko rakko (no toimii, dammit!) etc. Maanantaille he varasivat pään ja selkärangan magneettikuvauksen ja tiputukseen jotain 4 eri lääkettä. D: Sitten loppupäivä idlausta, kunnes porukat tuli käymään illalla ja toi mun läppärin. :D Nettiyhteyttä ei ollu, mut ei se estäny mua, mä katoin animea koneelta loppuillan. Jossain vaiheessa mulle tultiin antamaan fraktaalipisto, eli napapiikki, joka estää veritulppia. Se pisti mahaan hetken, mutta sit ku se aina levis ihon alla ni ai saatana et tuntu ikävältä. T_T

Ma 22.1.
Herätys taas kuudelta, seittemältä napapiikki ja vikat labrat ja kahdeksalta aamiainen. Lääkärit tuli kierrokselle taas siinä yhdentoista kieppeillä ja kyseli taas samat kysymykset. Mulle tultiin iltapäivällä laitattamaan kanyyli vasempaan käteen ja siihen ensin vartin tippa, sit se piippas se laite et se on valmis. Ja se ääni. Kuvitelkaa palohälytin, mut harvempi piippausväli. Sit piti hälyttää hoitaja laittaa se pois päältä, sit huuhtelutippa, jonka jälkeen taas hoitaja paikalle ja toinen lääketippa, joka kesti vajaan tunnin. Sit letkut pois, huuhtelu, letku pois mutta kanyyli jätettiin käteen.

Ei menny kauaa ku neljältä hoitaja tuli sanomaan että kohta mut tullaan hakemaan niihin magneettikuvauksiin. Mä olin ihan O.O. No mut vietiin sinne osastolle ja ne laitto keittosuolaa mun kanyyliin ja kerto et mulle laitetaan varjoainetta sitten kun oon siellä koneessa, et se tuntuu suunnilleen samalta ku se keittosuola. Eli nou hätä. Ai niin ja mun piti taas ottaa kaikki korvikset pois. Edellisellä potilaalla kesti kauemmin ku ne odotti, mut pääsin sinne puol viiden jälkeen ja ne laitto mulle kuulokkeet päähän et voin kuunnella radiota ku makaan siellä putkessa. Jee. No, ensin ne kuvas mun pään, et se vaan meni sinne putkeen. Se ääni… ei helvetti. TUM TUM TUM, PAM PAM PAM, SURRRRSURRRRRSURRR, RÄTI RÄTI RÄTI. Kuuntele siinä nyt sit sitä radiota. >.> Sit selkärangan yläosan kuvaus, mut tungettiin syvemmälle putkeen ja sit tuli ilmoitus että nyt laitetaan varjoaine. Okei. SAATANA ET SE OLI KYLMÄÄ! Tuntu ku joku olis kaatanu jäistä vettä sun käden sisälle ja päälle ja se hitaasti valu ranteesta kättä pitkin ylös, sit ylävartaloon ja päähän. En suosittele. Ja en voinu liikkuu ku olin ihan jumissa siinä alustalla painavien suojavarusteiden alla. Sit alarangan kuvaus ja sit se oliki ohi. Huh huh...

Takas huoneeseen, porukat tuli kattoo ja sain syödä. Illalla taas napapiikki ja sit mulle sanottiin et mulle tultais keskellä yötä laittaa tippaan lääkettä. Juu. Sit nukkumaan, kunnes mut herätettiin siihen et mun kanyyliin iskettiin letku ja sit se lääke valumaan tunniksi. No nukuin siinä ihan hyvin, kunnes heräsin siihen et se piippaa niin jumalattomasti et auta armias. Hälytin hoitajan ja se otti sen pois ja laitto huuhtelun. Katoin kelloo, luulin et se oli 7.15am, mutta se oliki 2.35am tai jotain sinnepäin. >.> No sit sain sen letkun pois ja pääsin takas nukkumaan.

Ti 23.1.
Herätys kuudelta taas, seittemältä napapiikki ja uus lääke tunniksi. Sit kahdeksalta aamiainen, mut ei haluttanu syödä sen letkun takia. No se loppu ja hoitaja tuli ottaa sen pois. Nukuin vartin, kunnes mut herätettiin, et nyt seuraava lääke… vittu. Sanoin sille hoitajalle et se sattuu se kanyyli ja kiristää. Itketti ku se sattu niin paljon. No se otti siteen ja teipin pois ja anto olla hetken. Se teippi oli näköjään kiristäny pahasti mun ihoa. Se kävi hakee semmosen läpinäkyvän ihme kelmuteipin, jonka se sit laitto siihen kanyylin päälle. Paljon parempi. Nukuin taas kunnes se piippas ja pääsin huuhtelun jälkeen irti letkusta. Lääkäri kävi jossain välissä ja sano et magneettikuvat oli puhtaat ja seuraava askel onki joku ENMG (?) joku tommonen, jossa mun jalkoihin laitetaan neuloja/lätkät ja niihin johdetaan sähköä ja katotaan löytyykö hermoista jotain tulehdusta tai tukoksia. Kuulosti hyvin eksoottiselta.

Teki taas mieli käydä suihkussa, mutta mulla oli se kanyyli kädessä ja jalat oli vieläki vähän heikot. Hoitaja sanoi että hän voi kyllä pestä mut. =o Et käsi peitettiin muoviin ja istuin taas penkille ja hoitaja pesi ja saippuoi kropan ja tukan. Oli ihan kivaa, loppujen lopuks. :D No sit ku joku erikoisradiologi oli vielä aikansa katellu niitä mun magneettikuvia ja päättäny et ei siellä nyt oo mitään, ni multa tultiin lopettamaan tippalääkitys (VIHDOIN!) ja sen tilalle laitettiin kahen tunnin puhdistava tippa et ne kaikki myrkyt mitä ne muhun varmuuden vuoks oli pumpannu puoltoista päivää lähtis nopeammin pois mun verenkierrosta. Sit kanyyli pois ja sain vihdoin nukuttuu yön rauhassa.

Fysioterapeutti kävi jossain vaiheessa ma-ti välillä kokeilemaan mun voimia ja sanoi että käsissä on selkeästi parannusta, mutta jalat on vielä heikohkot. Hän epäili että kun tää mun ‘tauti’ alko jaloista ja meni käsiin et se lähtis samaa tietä pois, eli ensin käsistä ja sitten jaloista. Oikeessa oli. Ekaks nilkoista lähti jäykkyys ja tönkköys ja sitten pari päivää myöhemmin myös jalkapohjista.

Ke 24.1.
Ajankulu vähän hämärtyy täällä ollessa ku kaikki päivät on niin samanlaisia ja hengaat täällä vaan yöppäreissä ja syöt ja nukut etkä paljoo muuta. Aamulla samat rutiinit ja sit muistaakseni just keskiviikkona mulle sanottiin että kun sun jalat nyt kantaa paremmin niin voisit alkaa kävelemään vähän enemmän niin se fraktaalipisto voidaan lopettaa! Hooray! Verenpaineen ne tulee aina välillä mittailemaan, mut eipä se paljoa muutu. Saan myös puhallella siihen mittariin aina random väliajoin, en ees tiiä mitä se mittaa. xD

Keskiviikkona ei paljoo tapahtunu. Lääkäri sano et mulle tehtäisi semmonen näköhermotesti sen ENMGn lisäks. =o Mut mulle ei kerrottu et millon tää testi tehtäisi. Se ENMG oli varattu torstaiks klo 13.00.

To 25.1.
Tänään! Aamulla en jaksanu oikeen nousta ja koetin nukkuu joka välissä. Kävin kans sosiaalityöntekijän puheilla ja se selosti mulle kaikkee Kelasta ja sairaslomista. Mulla meni suurin osa ohi, ku ei jaksanu kiinnostaa. Sit se kyseli kaikkee muuta köyhää mun elämästä, töistä, tulevaisuuden suunnitelmista etc. plääh. No, sitten olikin taas lääkärikierroksen aika ja tällä kertaa mukana oli Hra. Ylilääkäri. :o Se sano mulle et ku mä oon näin hyvin itekseni kuntoutunu ja kun kaikki testit on ollu puhtaat että mut päästettäisi kotiin perjantaina! Että katotaan vielä se ENMG, mutta se varmaan on myös puhdas. Mitä se kyllä olikin. >.>

SE EI OLLU KIVA TESTI. EN SUOSITTELE. Kaikkein kivuliain kokemus mun koko elämässä. Mun oikeeseen nilkkaan iskettiin lätkät ja niihin johdettiin sähköä niin että se meni hermoratojen läpi ja jalka nytkähti. Ei kuulosta pahalta? NO EIPÄ VISSIIN! Jokainen sähköisku tuntu siltä ku iso ja paksu neula olis tungettu mun ihon läpi ja vedetty tosi nopeesti pois. Sellanen yhtäkkinen tosi kova kipu, joka meni nopeesti pois. Ensin se teki sitä yks shokki kerrallaan, mut sitten semmoisissa 3 x 3 sarjoissa, eli 3 iskua/sekunti ja 3 sekuntia. SE SATTU. Sitten se loppu, lääkäri seposti hoitajalle jotain ihme arvoja ja vaihto lätkien paikat akillesjänteen kohille ja sitten sama juttu. Sitten siirryttiin polven alle ja polven piti olla koukussa kun se tehtiin. Koetappa pitää jalkaas koukussa kun siihen johdetaan sähköä. Mut se ei ollu ihan niin kivulias ku nilkka. Sitten sama juttu vasempaan nilkkaan ja akillesjänteeseen. Sitten siirryttiin oikeaan käteen, tai no, ranteeseen ja sormiin, missä shokit tuntu lähinnä kutinalta. Voltit ei varmaan ollu niin kovat ku jaloissa. Ranteen jälkeen lääkäri iski paljon lätkiä mun kaulan alueelle ja olkapään molemmille puolille. Ne shokit sattu. Helvetin paljon. Ja varsinkin se 3 x 3 sarja, jonka se teki kahteen kohtaan peräkkäin. T_T

Sit mä ajattelin et se testaus loppuis, mut eeeeeeeeheeeeeiiiiii. >.> Lääkäri otti lätkät pois ja otti akupunktioneulan (myöhemmin luin et siinä oli elektrodi jolla sähkötettiin lihasta suoraan) ja sano et hän pistää tän neulan nyt mun lihakseen ja testaa ne vielä sillä jotain Jitteriä. Ensin se pisti sen mun vasempaan säärilihakseen ja se tuntu pahalta. Lääkäri otti neulan pois ja laitto sen toiseen kohtaan, jo tuntu paremmalta. Sit se alko nytkyttämään sitä neulaa siellä lihaksessa. Se ei tuntunu kivalta. Onneks se säären testaus ei kestäny kun alle minuutin. Sitten sama juttu, mutta se neula laitettiin jalkapöytään jonneki sinne sivuun JA AI SAATANA MÄ EN OO KOKENU KOSKAAN SEMMOSTA KIPUA. Se neula meni sisään, ei paha, mut se nytkytys (eli veikkaan et se ku sitä sähköä kulki sinne lihakseen). Mun selkä kouristu, pää retkahti taaksepäin, aloin itkemään ja huusin et sattuu. Eikä se kestäny sitä minuuttia kaemmin kuitenkaan… sit ku se neula otettiin pois mä toivoin et mä pääsen pois, mut ei. Se neula meni seuraavaks mun oikeeseen käsivarteen, siihen ranteen ja kyynärpään väliseen lihakseen. Ensin ei sattunu se nytkytys, mut sit se käski mun rentoutua ja nostaa keskisormea vähän et hän sähköttää taas vähän. T_T Se taas sai mut kouristelemaan, aivan tajuttoman kivuliasta. Ja sitä käden testausta kesti 10-15 minuuttia. Tulokset, kuten sanoin, puhtaat. Hehe. Ei naurata. >.> Mun käsi ja jalka oli sairaan kipeet pari tuntia. Se lääkäri vertas sitä kipua siihen et kun on harrastanu paljon liikuntaa ja lihakset on maitohapoilla. Mä voin sanoa et ei, se ei tuntunu yhtään siltä, vaan joltain paljon kivuliaammalta.

Pe 26.1.
Nousin sit vasta ku lääkärit tuli kierrokselle eli siinä yhdentoista aikaan. Ne sano et saat mennä kotiin, et ne tekee vielä sen näköhermoratatutkimuksen, mut et jos ne ei saa aikaa sinne täks päiväks ni ne määrää mulle poliklinikka-ajan ja meen sit sillon sinne. Ne sano et voin mennä jo keskiviikkona töihin, mut paperit kirjoitettiin kuitenkin torstaihin asti. Ja näköhermoratatesti on tiistaina. Saa nähä millanen se sit on…

Kiva jos luitte, saitte jonkinlaisen käsityksen millasessa pyörityksessä mä oon ollu viimesen viikon ajan. :)