IRC-Galleria

yksi lause voi murtaa toisen elämän ihan täysin, tässä vaan aika usein miettinyt ja varsinkin nyt pitäisikö sellainen lause sanoa.. ei taas toisaaltaan haluis sekaantua mihinkään ja toisaltaan kuka tässä nyt on mikään pulmunen. pitäis keksii jotain, mut toisaaltaan ei vaan uskalla ääneen sanoo. mut elämä on ihan vitun vaikeeta näin ajatellen. outoa kun näkee ihmisen joka oli ennen tärkeä ei edes moikkaa tavatessa. ehkä sillä on jotain ongelmia mua kohtaan mutta jaa-a. mulle sanottiin että ei saa käyttää enään elämä on sanontaa joten vaihdan sen vitut on!mutta ollaan vittumaisia toisillemme <3 :D

hei kaverit älkää lukeko näitä mun päiväkirjoja ku ei näissä oo mitään järkee:D

oon huomannu että usein sitä tuntee olevansa aika yksin, vaikka sua ympäröi suuri joukko ihmisiä. sä vaan kelaat että ei kukaan ymmärrä, ei kukaan ymmärrä miten sun elämässä menee. mut nää on vaan niitä hetkiä kun sä olet yksin tai kaksin tai kolminkin jonkun kanssa mutta mietit liikaa. sit on taas niitä päiviä että sä et muista mitään niistä eilisistä ajatuksista. sulla on ne ihmiset siinä lähellä, sä tunnet että ne rakastaa. mutta hetkessä sen tunteen vaan kadottaa.

Loppuenlopuksi me ollaan kaikki täällä yksin, omat päätökset ja omat ajatukset, ne lähellä olijat vaan yrittää suojata ja rakastaa. niin se vaan menee.

onko se niin että kun puhuu itsestään, mutta niin että ei puhu itsestään suoraan sitä että ei pysty myöntämään sitä mitä oikeasti on? ei pysty myöntämään omia vikoja ja sitä miten väärin toimii. Miksi ei ihminen pysty olemaan rehellinen todellisuudesta. onko se vain niin vaikeaa kohdata todellisuus? vai mitä se on?

tai sitten se että miten kukaan voi tuntea sinua jos et tunne edes itseäsi? miten kukaan voi tietää mitään kun ei myönnä mitään