IRC-Galleria

Se on pehmoinen. Se on kiltti. Se katsoo nappisilmillään silmiin ja hymyilee. Se tulee kun kutsutaan. Se änkee syliin. Se lohduttaa. Se rakastaa sinua ehdoitta. Se kulkee kanssasi säässä kuin säässä.

Se on takkuinen. Se häiriköi naapureita. Se katsoo hullunkiilto silmissään ja virnuilee (sinun typerille kehotuksille). Se lähtee jäniksen perään (ja saat levittää siitä kadonnut ilmoituksia) ja pistää sinun naurunalaiseksi tottelevaisuudessa. Se pieree naamallesi. Se saa sinut raivon partaalle. Se rakastaa ehdoitta sinun nakkejasi. Se pistää jarrun pohjaan sateella ja saat maanitella sitä ensimmäiselle tolpalle asti (jonka jälkeen käännytte välittömästi kotiin).

SE on minun tuleva koirani.

Vappu.
Itkin aamulla silmät päästäni katsottuani Almodovarin Huonon kasvatuksen. Tuli ikävä, tuli elokuvanhienonkerronnanjapuhtaidenkuvienhuuma. Jossain puolessa välissä pätkää tajusin herppi yhdistyksen kevätretken olevan tänään, mutten saanut persettäni ylös.

Toivottavasti muilla on hieman rempseämpi vappu. Minä jatkan Burtonin animaatiolla.
Phelsuma klemmeri.

Näyttää olevan kevättä rinnan alla; palava hinku Pariisiin. Tiedän, että siellä kukkii juuri tähän aikaan kirsikkapuut. Tiedän, että ilma on siellä tähän aikaan leuto, vaikka tuuli on vielä pistävä. Tähän aikaan ihmiset hymyilevät ja miimikot lähtevät aukioille esiintymään. Siellä. Seinen vesi näyttää samean vihreältä ja ruusukioskit aloittavat kesäkautensa. Ja japanilaiset turistit ilmestyvät. Yksi syy katua ötöjen pitoa.

Ei pääse keväiseen Pariisiin kun sitä eniten mielisi (ja joutuu kuuntelemaan sirkkoja 24/7). Näin keväisin, kun tuntuu muutenkin ahtaalta.

Hyvin on Lotta päässyt jutun juonesta kiinni; höntiäiset maittaa ja vaatteet vaihtuivat kerralla sen kummemin joutumatta auttamaan. Eilen tuli turusta vahakoisa ja banskulähetys joka kyllä kieltämättä äklötti. Lauantaina hakemaan Olarista harrastajan luota jauhispurkki.

On tuo hamsupuolikin laajentumassa. Parin viikon päästä taloon muuttaa uusi neiti; Arctican Jalousie (lk musta laikukas) "Nemi". Saa nähdä minkämoinen rumba alkaa kun sitten talossa on kaksi neitiä joista toinen on todella kipakka lady.

Madavaavi, "Lotta" on majaillut meillä tänään tasan viikon. Hyvin tuo oletettu neitokainen on näyttänyt viihtyvän. On syönyt kohtalaisesti; ensimmäisinä päivinä meni oikein hyvin sapuskat, vahakoisat j abuffalot kitaan, nyt vain on alkanut paastoamaan. On tulossa nahanluonti, sillä mada on ajottain kellertävän harmaa. On tuo ihmeellinen, juu. Minusta on tullut neuroottinen kellon suhteen sillä ajastin ei toimi ja sumutinpullosta on tullut suosikkileikkikalu.

Guns n´Roses tulee suomeen. Pakko päästä.

Madaprojekti miltei hanskassa. Enää itse elukka, terra, kasvit ja putket. Jänskättää pirusti. Samalla tavalla kuin silloin, kun olin ottamassa ensimmäistä hamsteria. Olen lähetellyt vauhkoontuneita "onhan se näin" -sähköposteja madaharrastajille ja hermotupakoinut koko korttelin puolesta. Olisipa enempi rahaa, voisi hankintojen ohessa käydä rentoutumassa karaokeiltamissa, sillä jos jotain estettä madalle tulee, se on varmastikin epävarmuudesta johtuva hermoromahdus jota tämän uuden lajin raskausaika minulle näyttää tuottavan.

Jänistyttää. Otin yhteyttä erääseen, jolla on madavaaveja myytävänä vielä ainakin niin, että niistä yksi riittäisi minulle. Jänistyttää tieto mahdollisista viikonlopuista jolloin hän voisi matkata tännepäin suomea, tieto siitä, että minulla ei ole valmiina mitään muuta konkreettista kuin yleisvalo. Jos pistäisin koko lopputilini pelkkään madailuun voisin ottaakin kyseisestä poikueesta itselleni, mutta.....paska. Täytyypi lukea kasvattajalta saatu sähköposti uudelleen ja yrittää hankkia terraa sun muuta mahdollisuuksien mukaan jostain, jotenkin ja jollain.

Kotona istun, kaivan nenää ja odotan maksalaatikon lämpiämistä. Ja äkselroussitan. Tekee mieli käärmyä, ruusuboaa. Järki onneksi haroo vastaan ja sanoo, ettei edellä mainittu käärmy ole hyvä startti herpittömälle ja käärmekammoiselle (vähävaraiselle). Varsinkin kun "mada-projekti" on kaukana maaliviivastaan. Onnekseni (?) ruusuboat ovat suomessa harvinaista herkkua. Sitä on alkanut mielihaluilee helpommin kun koostaa Suomen herpetologisen yhdistyksen Herpetomania-julkaisun herppimarkettia. On kunnia tietää ensimmäisenä mitä kaikkea suloista ihmiset aikovat myydä. Sitä kun on alkanut katsomaan ilmoja "sillä silmällä" josko jotain löytyisi tulevalle madavaavillenikin. Kyllä, siinä jos missä alkaa mielihaluttaa.

Mun kuuluis olla jo nukkumassa, mutta mä blondietan lentäjänlasit päässä.

On se perkele kumma minkälaisen sörsselin saa aikaiseksi neljä ompelun alla olevaa tyynyliinaa. Kumpikaan tähän astisista ompelukoneista ei toimi niin kuin pitäisi; toinen sylkee alalangan tilpehööreineen ulos ja toinen kuumenee niin, että jalkapohjaa polttaa. Rakastan "uuden" kodin laittoa.

Serkun bändin, Mesmerin keikka Semifinalissa tuli ja meni. Oikein kivaa oli; kallista kaljaa, musiikki pauhasi (en kuullut seuralaiseni sanomisia) ja kaksi muuta bändiä oli suoraan sieltä, nenästä. Jäi harmittamaan, että joutui lähteä kesken mesmerismin, enkä ehtinyt kiittää keikasta saati vaihtaa vielä paria sanaa. Täytynee häiritä rakastunutta tekstiviestein.