Ei nöyrän selkä taitu.
Elämä hymyilee kuin silakka piimätuopissa.
Ei puukaan yhdellä lyömisellä mene poikki.
Minä istun iloissani ja annan surun huilata.
Ei kivi kipuja itke, paasi vaivoja valita.
Ylenkatse lapsen sydämen särkee.
Vuosi vanhan vanhentaa, kaksi lapsen kasvattaa.
Kissan ilo hiiren itku.
Ei elämä irvistellen somene.
Älä pane kiveä kuorman päälle.
Ei tiedä toinen toisen tautia.
Parempi päivä elettynä kuin kaksi kuoltuna.
Parempi vähän annettu kuin paljon luvattu.
Ei vahinko huutele tullessansa.
Ei hinta hevosta korota.
Kelle paljon annetaan, siltä paljon vaaditaan.
Ei se tapojansa paranna, joka ei mieltänsä pahoita.
Parempi laiha sopu kuin lihava riita.
Lujat luut ne olla pitää, jotka hyviä päiviä kannattaa.
Nuoleminen ei elätä.
Jos ei suola ja sauna auta, niin on kuolema käsissä.
Joka nuorena juo ja laulelee, se vanhana voivottelee.
Naisen nauru ja kanan laulu ei tiä hyvää.
Vaivainen lintu, jok ei höyheniänsä jaksa kantaa.
Ken mitä kaapi, se sitä saapi.
hyvä on huononki hädässä
Suo ei kasva kiviä, eikä kangas karpaloita.
Ku torutaa ni kuuntele, ku pieksetään ni kääntele, ku kiitetään
ni piereskele
Eihän rahoa tartte muussa kun velan maksussa.
Kyllä maailma opettaa, jos ei muuta niin hiljaa kävelemään.
Ei mikään niin harmita kun köyhä joka on ylpiä.
Mies on työnsä näköinen.
Ei kastunut vettä pelekee.
Ei halu halaamalla lähe.
Sää sodakkin estää.
Keli se o, joka kuorman vetää eikä hevonen.
Akka otetaan ja mies saadaan.
Ihmisen elanto on orjuuden olento.
Esteet katoavat etevän tieltä.
Irän ilmat ilkeämmät, pohjan pakkaset pahemmat.
Viha viepi viljan maasta, kateus kalat vesistä.
Ei hoppu hyväksi ole, eikä kiire kunniaksi
Jota useampi kokki sitä vetelämpi velli.
Rakki ja pappi suapi haukkumalla ruuvan,
sika ja seppä suapi vanahasta uuven.
Rakko työttömän kouraan, rupi laiskan perseeseen.
Hillavuosi hallavuosi.
Suoja pyryn perästä, paha ilma pakkasesta.
Aamun virkku, illan torkku
Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin
Aina roiskuu, kun rapataan
Antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa
Ei auta itku markkinoilla.
Ei haukkuva koira pure
Ei lämmin luita riko
Ei oppi ojaan kaada
Ei savua ilman tulta
Ei suuret sanat suuta halkaise
Ei työt tekemällä lopu, mutta tekemättä loppuu hyvinkin nopeasti
Etiäpäin, sanoi mummo hangessa
Hedelmistään puu tunnetaan
Helposti saatu on helposti menetetty.
Hiljaa hyvää tulee
Hukkuva tarttuu oljenkorteenkin
Hyvä antaa vähästänsä, paha ei paljostansakaan
Hyvin menee, mutta menköön
Hyvää yötä sano mummo ku silmä puhkes
Ilmaista ei ole olemassakaan
Ilman muuta ja muut ilman
Jokainen on oman onnensa seppä
Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee
Joka muotoansa moittii, se Luojaansa laittaa
Joka vanhoja/menneitä muistelee, sitä tikulla silmään
Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa
Kerta kiellon päälle
Kauan on köyhä kallellaan ennen kuin kaatuu
Kuin juosten kustu
Kuluu se päivä pilvessäkin
Kun on sama pää kesät talvet, niin sattuuhan niitä vahinkoja
Kyllä sika syitä löytää
Kysyvä ei tieltä eksy
Kyllä sokeakin kana joskus jyvän löytää
Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee
Mikäs pahan tappais, Jumala ei huoli ja piru ei pidä kiirutta
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää
Niin metsä vastaa kuin siihen huudetaan
Niin makaa, kuin petaa
Paljon mahtuu puhetta maailmaan, tekoja sopii aina odottaa
On vähäkin tyhjää parempi
Parempi pyy pivossa, kuin kymmenen oksalla
Puhuen asiat selkenee
Pessimisti ei pety
Rakkaudesta se hevonenkin potkii
Rohkea rokan syö, kaino ei saa kaaliakaan
Siitä kieli mistä mieli,
Siitä puhe mistä puute
Silmistä sielu paistaa
Tyhjästä on paha nyhjästä
Suu valehtelee, mutta silmät puhuvat totta