Sä et oo ihmeellinen.
Sä oot vain pelkkä ihminen!
Kukapa meistä oisi aina virheetön.
Savuiseen nurkkaan sen
viimeiseen pöytään jäät suru kasvoillasi
mua tervehdit hiljaa ja käännyt pois päin
et päästä ketään sun maailmaasi
sä oot särkyvää
tuoko se liikaa häpeää
sä et oo ihmeellinen
sä oot vain pelkkä ihminen
kukapa meistä oisi aina virheetön
mä muistan sen yön kun rapussa kaikui
te huusitte ja niin lähti hän
yhdessä yössä sä toiseksi muutuit
hiljaisuus nyt kätkee ikävän