Osumia ja uhreja
Jäi orvoksi siili pikkuinen,
emoon osui auto ihmisen.
Taas hyljättiin kissanpoikanen,
kisuun osui kylmyys ihmisen.
Ritilällään on sika surullinen,
silmänpilkkeen vei typeryys ihmisen.
Verijäljet näen hirviuroksen,
sitä haavoitti luoti ihmisen.
Jouduin lomalla keskelle lyöntien,
koiraan osui raivo ihmisen.
Emän ja vasikan pikkuisen
erottaa ahneus ihmisen.
Kanin silmiin nesteen myrkyllisen
tiputtaa kokeessaan ihminen.
Kivut kokeiden, kuoleman tuskaisen
kärsii apina puolesta ihmisen.
Katson kuvia raajarikkoisten,
miinat kylvää käsi ihmisen.
Vain pohjaton hätä ihmisten
tekee maailmasta tällaisen.
Voiko sittenkin, mentyä aikojen
myötätunnolla voittaa julmuuden?
Ehkä! - Sodan keskellä yksi ihminen
leikki hellästi kanssa koirien.
-Eve Rehn