kasvot jotka mä tunsin
Kuihtuneet kuin ilma
vieläkään tiedä syytä
Useat päivät on olleet
hiukan helpompia kuin eiliset
Tiettyyn rajaan asti pidin siitä
kun en huomannut mistä se kertoo
Päivääkään ei muuta kuin
vapaaehtoista sokeutta
Taistelun jälkiä on
vaikeaa piilottaa
Mut toisaalta niistähän voi
olla niin ylpee
Paljonko oikeastaan
haluaa muistaa
Vain virheestä oppiakseen
jota ei tunnusta
Murtunut mielesi on
enkä nää mitenkään
sitä karttana päämäärään
Minä en vain usko
että sun on hyvä näin
muttei saa monikaan
sitä koskaan tietää
sille ei oo paikkaa
Uskoin
kuolemaan joka ei
jostain syystä tullutkaan
odotin
valmiiksi vaikken laittautunutkaan
pelkäsin
vaikka se on niistä kaikista
turhinta
jotka on syvälle viety
Kätteni työn tunnistan
ja elän siitä uusintaa
Uskomatta lausettakaan
kirjoitettu tarinaa
Tarkoitus kai lunastaa
kuvalle jatkoaikaa