IRC-Galleria

Olet Rock!
Räväkkä asenteesi on se, joka sinussa yleensä ensimmäisenä huomataan. Sinä et paljon elämää pelkää, haluat kokea ja nähdä kaiken sen - ja pitää samalla vähän hauskaa! Olet ehdottoman aito ja ehkä vähän alkukantainenkin tyyppi. Arvostat myös muissa samoja piirteitä, hienostelu ja teeskentely joutavat mielestäsi romukoppaan!

Särmikkäät rock-tyypit viihtyvät ehdottomasti parhaiten toisten rokkareiden kanssa, hämyisistä baareista saattaa seuraan joskus lyöttäytyä jazzareitakin. Kesyyntyessään rokkarit saattavat kuitenkin löytää onnensa yllättäen klassisen musiikin edustajien parista. Uskomatonta, mutta totta!

15.06.08 kymmenen aikaa aamulla heräsin kovaan supistukseenn ja todella oksettavaan oloon. Vähän sen jälkeen sitten oksensin pari kertaa. Sitten alkoi tulemaan supistuksia 12 minuutin välein ja olivat aika kipeitä jo. Kahdentoista jälkeen tuli jo 6 minuutin välein ja aloin miettiä synnärille lähtöä. Puoli yksi olikin jo 4 minuutin välein kipeitä supistuksia. Soitin synnärille ja sanoivat että voin alkaa tulemaan ja pääsinkin heti saliin. Olin 4 senttiä auki siinä vaiheessa. Kokeilin suihkua, mutta se vaan pahensi supistuksia kun rentoutti lihakset. Kun suihkusta tulin kätilö puhkaisi kalvot ja pian sen jälkeen tulikin jo anestesia lääkäri laittamaan epiduraalin. Sen laittaminen kyllä sattui ja vihloi ja se jouduttiin 3 laittamaan ennenku onnistui, mutta sen jälkeen tulikin HELPOTUS. Siis taivas. Lämmin tunne ja kivut hävisi kokonaan. Puolitoista tuntia kesti sitä ihanuutta, kunnes sitten se loppui kuin seinään ja supistukset olivat TODELLA kovia. Olin 9 senttiä auki. Kätilö sanoi menevänsä syömään ja kun hän palaa niin aletaan ponnistaa. Kun tuli takas alettiin ponnistaa ja kerran ponnistuksen jälkeen todettiin molemmat et menen jakkaralle. Ei meinannu tulla mitään puoli-istuvassa asennossa. Siirryin jakkaralle ja heti alkoi tulla hurjat ponnistuksen tunteet. Supistukset oli tosi kovia ja koitin ponnistaa tosi pitkään aina, vaikka sattuikin kovasti. Ponnistin ja ponnistin ja tuntui et ponnistan turhaan, kivut vaan kovenee ja mitään ei tuu ulos. Ulvoin etten pysty enempää ja ei se tule. Sit kätilö sanoikin et seuraavalla syntyy pää. Ja ponnistin kovaa. Sitten sattui aivan hirveästi. Sitä kipua voisin sanoa repimiseksi. Kiljuin täyttä kurkkua ja meinasi taju lähteä. Sitten yhtäkkiä kätilö käski kovaan sävyyn ponnistaa ja minä ponnistin. Sitten kipu hävisi salamana ja helpotus valtasi. Kätilö nosti vauvan ylöspäin ja meinasin taas pyörtyä. Sitten molemmat kätilöt nostivat mut ensin takaisin sängylle ja vauvan perässä rinnalle. Sen jälkeen syntyi istukka ja kalvot, molemmat oli täydellisiä. Repesin vähän, joten seuraavaksi ommeltiin muutama tikki ja jäätiin tarkkailuun. Tyttö syntyi klo 19.03 ja synnytys kesti 8 tuntia :)

Että miten ihmeessä sellasta tyyppiä voi muka ahdistella, keneen ei ole saanut sitten viime vuoden minkäänlaista yhteyttä eikä itseasiassa edes oo yritettykään saada? :D

Ihme syytöksiä ja juttuja sitä kuuleekin joka puolelta. Onneksi jopa sun omat ystävät tietää että asiat on mennyt vähän toisin kuin nyt kaikille väität.

Noo mutta jos se kerran on hintana, niin sehän sitten maksetaan.

Voi raukkaa, kun niin on taas käytetty hyväksi. Ja sinä itsehän et kenellekään muulle koskaan ole aiheuttanut päänvaivaa?

Ja sen jälkeen valjaiden kanssa iltaisin pihalle! :)

Boheemivanhempi

Suhtautumisesi lapsen kasvattamiseen on melko huoletonta. D-vitamiini jää silloin tällöin antamatta, mutta toisaalta lapsi osaa viisivuotiaana mennä kavereiden luokse bussilla. Lapsi ei ole sinulle syy tehdä erityisempiä elämänmuutoksia: hän kulkee mukana vaikka Roskildeen, jos matka sinne vie.

Hyvät puolet: lapsesta tulee itsenäinen.
Huonot puolet: oletko ihan varma, että lapsi tykkää Roskildesta?