"ui valtameren mustaa aavaa pitkin
niin yksinäinen pullo, ui ja ui.
ja lipui rantaan, kuten arvasitkin
ja pullopostipulloks paljastui
sen kirje oli lyhyt, suruinen
ja vesi oli tuhrannutkin sen.
vaan nyyti tavasi ja luki,
selvän sai
ja auttoi siinä kirkas
kuutamokin kai
'niin kauheasti pelkään
mörön mörinää,
kun hämärässä olen
ihan ilman ystävää
siis lohdutathan minua,
jos olet kiltti peikko,
on pimeää ja olen
pieni tuittunen ja heikko.' "