Kellon tikityksen rytmittämä
pimeässä kasvava tyhjyys
ohikuluvasta ajasta riippumaton
toisen lämmöstä
hetkeksi tyyntyvä
silti alati läsnä
painostavana
levon hetkellä
hiipien mieleen
hiljainen kuiskaus:
"Ei sinusta
maailma hyödy
eikä sinua kukaan
omakseen halua."
Ahdistuneena tihentyvä hengitys
koittaa tavoittaa unen
painajaisista raskaan.