TAPAUS 1:
11,1% todennäköisyydellä olen syksyllä Turun onnellisin nainen.
TAPAUS 2:
26,9% todennäköisyydellä sijoittuisin syksyllä Turun asukkaiden onnellisuutta mittaavassa tutkimuksessa tutkimustuloksia normaalijakaumalla mallinnettaessa jakauman keskiarvon (joka muuten normaalijakauman tapauksessa on sama kuin odotusarvo, mediaani ja moodi) paremmalle puolelle, luokkaan, jonka jakauman eri fraktiileja nimettäessä voisi nimetä "elämäänsä tyytyväisiksi", vaikkei kuitenkaan ihan "hypersuperonnellisiksi". Hypersperonnellisiin jakauma määrittäisi kuuluvaksi noin 2% turkulaisista. Näihin kahteen prosenttiin lukeutuisin, mikäli tapaus 1 (minkä p=0,11 on kuitenkin suhteellisen pieni) kävisi toteen.
TAPAUS 3:
8,5% todennäköisyydellä olen syksyllä Jyväskylän onnellisin nainen.
(Toki myönnän käyttäväni käsitettä "kaupungin onnellisin nainen" tässä yhteydessä hieman kyseenalaisesti, koska en voi esittää ainoatakaan argumentaatiota väitteeni tueksi ts. minulla ei ole aiheesta tutkimusmateriaalia, johon voisin perustaa väittämäni. Voidakseni objektiivisesti todeta näin, minun pitäisi kerätä kaikilta Jyväskylän tai Turun naispuolisilta asukkailta tiedot heidän senhetkisestä onnellisuudestaan ja lisäksi testata oma onnellisuuteni ja todeta se kaikkien muiden naisten onnellisuutta k.o. kaupungeissa suuremmaksi. Kaiken lisäksi, koska tutkija ja tutkittava eivät voi olla sama henkilö, minut täytyisi löytää joku muu, joka olisi halukas tutkimaan asiaa ja todistamaan hypoteesini todeksi puolestani. Lisäksi tulisi miettiä, miten onnellisuus saataisiin luotettavasti operationalisoitua, koska pelkät henkilön itsensä täyttämät kyselylomakkeet eivät ehkä tässä tapauksessa olisi riittävän tarkka mittari. Täten minun tulee siis tässä kohtaa myöntää, että kutsuessani itseäni "kaupungin onnellisimmaksi naiseksi", kyseessä on pelkkä oma, täysin subjektiivinen käsitykseni asiasta.)
TAPAUS 4:
12,4% todennäköisyydellä olen syksyllä Jyväskylän kohtuullisen tyytymätön, mutta sentään edes opintotukea nostava asukas.
Täten siis todennäköisyys sille, että joko tapaus 1, tapaus 2, tapaus 3 TAI tapaus 4 toteutuisi on:
P(t1 tai t2 tai t3 tai t4)= 0,111+0,269+0,085+0,124= 0,589
Täten siis todennäköisyys sille, että olen ensi vuonna edes kohtuullisen järjissäni ja kirjoilla jossain muuallakin kuin väestörekisterissä on 58,9%.
Todennäköisyyden 0,589 komplementti on 1-0,589=0,411, mikä siis tarkoittaa, että 41,1% todennäköisyydellä seuraava vuosi nuoruudestani kuluu samaan tapaan kuin Angelina Joliella (<3!) elokuvassa "Vuosi nuoruudestani".
On se hienoa, kun tietää mahdollisuutensa etukäteen. Siksihän lottoaminenkin on niin kivaa. (Siinäkin nimittäin tietää etukäteen, että mahdollisuus 7 oikein tulokseen on 0,0000065%. Lottovoiton todennäköisyyttä pitäisi muuten mallintaa Poisson-jakauman avulla, sillä sehän on diskreetti jakauma, jossa toistojen määrä n on suuri ja todennäköisyys p pieni.)
Miten ihanaa onkaan, kun saa opiskella asioita, joista todella NAUTTII ja joiden lukeminen on suorastaan RIEMUA ja joiden parissa sitä VIIHTYY ja VIRKISTYY.<3 Eihän minua nyt mikään ihmisen mielen toiminta tai iän myötä tapahtuva kehitys saati sitten mielenterveyshäiriöt olisi kiinnostaneetkaan LAINKAAN.<3<3<3<3<3<3