IRC-Galleria

Hei

Kiitos viestistäsi.

Antamani informaatio, ettei kasvatustiede ole laajasti tutkinut lesboperheasiaa
perustuu erääseen Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen tenttikirjaan vuodelta
2005. En kuitenkaan muista enää kirjan nimeä/tekijää.


Ystävällisin terveisin,

Vesa-Matti Saarakkala
Perussuomalaiset Nuoret ry:n pj.

---

okei, ehkä nyt on kuitenkin aika jättää aihe rauhaan. ainaki mä oon yrittäny!

(mulla on pakkomielle veskuun. en vaan pääse siitä miehestä yli. ehkä tää tunteidensa tunnustaminen sille henkilökohtaisesti vihdoin helpottaa asiaa.)

Tervehdys!

Olen seurannut politiikkaa jonkin verran ja Perussuomalaiset ovat arvoistani ehkä kaikista kauimmaisin puolue, mikä ei sinänsä haittaa, koska jokaisella on oikeus omiin arvoihinsa ja mielipiteisiinsä. Kahta asiaa en kuitenkaan poliitikolta, varsinkaan kotikunnastani valtakunnallisellakin tasolla vaikuttavalta sellaiselta, siedä. Toinen on tietämättömyys. Se, että puhuu asioista kuin tietäisi, vaikkei oikeasti tiedä. Toinen on valehtelu eli silkka potaskan puhuminen vain siksi, että se palvelee omia tarkoitusperiä paremmin kuin totuus eli esimerkiksi tieteellisesti todistetut tosiasiat.

Artikkelinne, jossa jo mielestäni lähentelette em. piirteiden kynnystä, on jo muutaman vuoden vanha, mutta yhä esillä netissä, ja koska minulla ei ole syytä olettaa, ettette yhä olisi asiasta samaa mieltä tai käyttäisi siitä puhuessanne samoja sanamuotoja, haluaisin kiinnittää huomionne siihen:

http://www.perussuomalaiset.fi/ajankohtaista/saarakkala_13102005.html

Kirjoituksenne koskee siis hedelmöityshoitolakiesitystä. Erityisesti siinä pisti silmääni seuraava kohta:
"Kasvatustiede ei ole tutkinut laajasti kuin vain ilman isää kasvaneitten lasten kehitystä. Kyseessä on kuitenkin aivan eri tilanne, kun puuttuvan isän tilalle tuleekin toinen äiti."

Saanen nyt informoida teitä otteella Psykologi-lehden numerosta 3/2007:

"Muun muassa huoltajuuskiistoissa ja lainsäädännön yhteydessä on yritetty osoittaa, että lesbot eivät käyttäydy yhtä äidillisesti kuin muut naiset, että homomiehet ovat seksuaalisesti liian aktiivisia viettääkseen riittävästi aikaa lastensa kanssa, tai että lasten seksuaalinen identiteetti ei pääse kehittymään normaalisti.
Empiiriset tulokset ovat kuitenkin hyvin yhtenäisiä. Kasvattajien seksuaalinen suuntautuminen ei näytä vaikuttavan lasten psyykkiseen hyvinvointiin, seksuaaliseen identiteettiin, seksuaaliseen suuntautumiseen eikä edes lapsuuden haaveammattiin. Samaa sukupuolta olevien parien kasvattamat lapset näyttävät kehittyvän samalla tavalla, sopeutuvan yhteiskuntaan ja voivan psyykkisesti yhtä hyvin kuin heteroperheissä kasvaneet lapset.
Yhdessä uusimmista Child Development ja Journal of Family Psychology -lehdissä 2004 ja 2006 julkaistussa pitkittäistutkimuksessa verrattiin samaa sukupuolta olevien parien kasvattamia 12-18-vuotiaita samanikäisiin heteroperheissä kasvaneisiin nuoriin. Aineisto saatiin suuresta kansallisesta terveystutkimuksesta, jota pidettiin edustavana otoksena amerikkalaisista nuorista ja heidän vanhemmistaan. Otokseen kuului yli 12 000 nuorta ja heidän vanhempaansa, joista 44 nuoren tutkimusryhmä ja verrokit valikoitiin.
Ryhmien välillä ei ollut eroa itse arvioidussa psyykkisessä hyvinvoinnissa, koulumenestyksessä, koulussa ilmaantuneissa ongelmissa tai ihmissuhteissa. Nuoret eivät eronneet toisistaan myöskään seurustelu- tai seksikokemusten eivätkä päihteidenkäytön, lainrikkomisen tai kiusatuksi tulemisen suhteen. Ainoa tilastollisesti merkitsevä ero tutkimuksessa oli, että homo- ja lesboparien kasvattamat nuoret kokivat suhteensa toisiin ihmisiin koulussa läheisemmiksi kuin heteroparien lapset."

Varsinainen artikkeli käsitteli aihetta laajemminkin, suosittelisin tutustumista, mutta jo pelkästään tästä otteesta voitte nähdä olleenne, anteeksi suora ilmaisuni, väärässä väittäessänne, ettei myös kahden äidin perheitä olisi tutkittu laajasti. Lisäksi olen sitä mieltä, että jos poliittisissa puheissa turvautuu väitteisiin, jotka pohjautuvat esimerkiksi kasvatustieteellisiin tutkimuksin, tulisi kyseessäoleva tutkimus mainita edes nimeltä, tässä tapauksessa ilman isää kasvaneita lapsia koskenut tutkimus. Onhan useilla varmasti näppituntuma siitä, että "sellaisia tutkimuksia varmasti on joskus tehty", mutta poliitikolle, joka pitää puheita tai kirjoittaa artikkeleja, jotka osittain pohjautuvat tutkimustietoon, pelkän epämääräisen näppituntuman ei pitäisi riittää. Tietysti toivon, ettei näin olisikaan, ja että olisitte todella perehtynyt asiaanne ennen kuin toitte sen esiin poliitikkona valtakunnallisella tasolla. Toivottavasti näin on. Lisäksi ymmärrän, ettei tietämättämyytenne kahden äidin perheitä koskevista laajemmista tutkimuksista varmastikaan johtunut laiskuudesta aiheutunuudesta tietämättömyydestä sen paremmin kuin tietoisestakaan potaskan puhumisesta, vaan yksinkertaisesti siitä, että asiaa käsittelevä tekstinne on kirjoitettu 2005, kun taas tähänastisista asiaa koskeneista tutkimuksista suurimman tuloksia koskevaa tietoa julkaistiin suomeksi ensi kerran vasta 2007. Vastaisuuden varalle ajattelin kuitenkin informoida teitä aiheesta, sillä tällaisten tutkimustulosten valossa olisi mielestäni häpeällistä, jos kotikuntani valtakunnallista "kärkikaartia" edustava poliitikko vielä joskus aihetta koskevissa, esimerkiksi homo- ja lesboparien adoptio-oikeutta käsittelevissä julkisissa yhteyksissä, väittäisi, ettei aihetta ole tutkittu.

Kunnioittaen:

Anna Kuittinen,
psykologian yo.

---

edit: nyt löysin tästä vielä ainaki kolme kielioppivirhettä. :-( onneksi mä vähä epäilen, ettei vesku oo löytäny niitä,ainakaan sen omien tekstien kielen perusteella...

it can be quite rough
to be caught in the middle
ending one period of time
to enter another

it can be quite rough

but when u think about it

it's better than beeing
in the point of your life
where u have already
seen all those periods
and have nothing
to wait for

so maybe one should
just be grateful
to be caught in the middle

cause it's always
better to know that
life will get better
than that life
was better.

kuinka paljon
voi tuntea
ristiriitaisia tunteita
menettämättä järkeään?

kuinka paljon
voi valvoa
valoisia pitkiä öitä
väsymättä päivisinkään?

kuinka paljon
voi välittää
rintakehä puristuen
takertumatta liikaa?

kuinka paljon
voi puhua
sanoa typerästikin
loukkaamatta toista?

kuinka paljon
voi haluta
elämältään asioita
joutumatta pettymään?

Sometimes you'd just wanna run away from everything
Or close the doors and windows and try hiding

Sometimes you just hope the world would stop spinning
So that also you could stop for a moment of thinking

It's always...

When life's going too fast

When the universe's too wide and vast

When you'd need some more time

When others are getting out of line

When you feel exhausted and stressed

When it all depends on an endless test

When you think you can never stop performing

When you believe you'll soon start falling


What if you could just...

Imagine yourself in a place of peace
where you'd only feel soft and sweet
where the time'd really be stopped
the rush'd get covered by white fog




How about that?

lämmin auringonpaiste
ja rakkaat ihmiset ympärillä
kääntävät suupielet ylöspäin

uudet tuttavuudet
ja illat täynnä mahdollisuuksia
kutittavat mahanpohjaa

velvollisuuksista vapaa aamu
ja sadat erilaiset suunnitelmat
poukkoilevat ajatuksissa

aivan kuin kaikki ystävien ystävät,
bussipysäkeillä seisoskelevat mummot
ja vastaantulevat pikkulapsetkin
rakastaisivat sinua

aivan kuin kaikki ovet olisivat
äkkiä avoinna sinullekin
ja verbin "epäonnistua"
merkitys pyyhitty muististasi

riittää, että sähkövaraukset hermosoluissasi vaihtelevat
sydämesi pumppaa verta sormenpäihin asti
keuhkosi täyttyvät ja tyhjentyvät vuorotellen

onni on olla elossa

try me again when i'm done
call me again when i'm fun
meet me again then

don't get me wrong cause
i really need
to be squeezed
and i really hope
to be able to cope
and explain myself to u

but first i'll just have to
get a grip and do
a favour for me and u
by getting myself together
without any help

"Being sober on a bus is, like, totally different than being drunk on a bus."

TAPAUS 1:
11,1% todennäköisyydellä olen syksyllä Turun onnellisin nainen.

TAPAUS 2:
26,9% todennäköisyydellä sijoittuisin syksyllä Turun asukkaiden onnellisuutta mittaavassa tutkimuksessa tutkimustuloksia normaalijakaumalla mallinnettaessa jakauman keskiarvon (joka muuten normaalijakauman tapauksessa on sama kuin odotusarvo, mediaani ja moodi) paremmalle puolelle, luokkaan, jonka jakauman eri fraktiileja nimettäessä voisi nimetä "elämäänsä tyytyväisiksi", vaikkei kuitenkaan ihan "hypersuperonnellisiksi". Hypersperonnellisiin jakauma määrittäisi kuuluvaksi noin 2% turkulaisista. Näihin kahteen prosenttiin lukeutuisin, mikäli tapaus 1 (minkä p=0,11 on kuitenkin suhteellisen pieni) kävisi toteen.

TAPAUS 3:
8,5% todennäköisyydellä olen syksyllä Jyväskylän onnellisin nainen.
(Toki myönnän käyttäväni käsitettä "kaupungin onnellisin nainen" tässä yhteydessä hieman kyseenalaisesti, koska en voi esittää ainoatakaan argumentaatiota väitteeni tueksi ts. minulla ei ole aiheesta tutkimusmateriaalia, johon voisin perustaa väittämäni. Voidakseni objektiivisesti todeta näin, minun pitäisi kerätä kaikilta Jyväskylän tai Turun naispuolisilta asukkailta tiedot heidän senhetkisestä onnellisuudestaan ja lisäksi testata oma onnellisuuteni ja todeta se kaikkien muiden naisten onnellisuutta k.o. kaupungeissa suuremmaksi. Kaiken lisäksi, koska tutkija ja tutkittava eivät voi olla sama henkilö, minut täytyisi löytää joku muu, joka olisi halukas tutkimaan asiaa ja todistamaan hypoteesini todeksi puolestani. Lisäksi tulisi miettiä, miten onnellisuus saataisiin luotettavasti operationalisoitua, koska pelkät henkilön itsensä täyttämät kyselylomakkeet eivät ehkä tässä tapauksessa olisi riittävän tarkka mittari. Täten minun tulee siis tässä kohtaa myöntää, että kutsuessani itseäni "kaupungin onnellisimmaksi naiseksi", kyseessä on pelkkä oma, täysin subjektiivinen käsitykseni asiasta.)

TAPAUS 4:
12,4% todennäköisyydellä olen syksyllä Jyväskylän kohtuullisen tyytymätön, mutta sentään edes opintotukea nostava asukas.

Täten siis todennäköisyys sille, että joko tapaus 1, tapaus 2, tapaus 3 TAI tapaus 4 toteutuisi on:

P(t1 tai t2 tai t3 tai t4)= 0,111+0,269+0,085+0,124= 0,589

Täten siis todennäköisyys sille, että olen ensi vuonna edes kohtuullisen järjissäni ja kirjoilla jossain muuallakin kuin väestörekisterissä on 58,9%.
Todennäköisyyden 0,589 komplementti on 1-0,589=0,411, mikä siis tarkoittaa, että 41,1% todennäköisyydellä seuraava vuosi nuoruudestani kuluu samaan tapaan kuin Angelina Joliella (<3!) elokuvassa "Vuosi nuoruudestani".

On se hienoa, kun tietää mahdollisuutensa etukäteen. Siksihän lottoaminenkin on niin kivaa. (Siinäkin nimittäin tietää etukäteen, että mahdollisuus 7 oikein tulokseen on 0,0000065%. Lottovoiton todennäköisyyttä pitäisi muuten mallintaa Poisson-jakauman avulla, sillä sehän on diskreetti jakauma, jossa toistojen määrä n on suuri ja todennäköisyys p pieni.)

Miten ihanaa onkaan, kun saa opiskella asioita, joista todella NAUTTII ja joiden lukeminen on suorastaan RIEMUA ja joiden parissa sitä VIIHTYY ja VIRKISTYY.<3 Eihän minua nyt mikään ihmisen mielen toiminta tai iän myötä tapahtuva kehitys saati sitten mielenterveyshäiriöt olisi kiinnostaneetkaan LAINKAAN.<3<3<3<3<3<3