Käet ilmassa, polvet maassa huusin: mä luovutan, vie mut nyt pois!
Vaikka kuinka pyysin ei mun henkeä vietyä.
Neljä kättä käsissäni tunsin, ne mut ylös nosti.
Ei ne mun antautua antaneet vaan saatteli mut siihe asti että omin voimin kävelemään pystyin.
Vielä heikko saatan olla, tasapainoa pidätellen. Mut sen mä tiedän että joku takanani mut kiinni ottaa jos kaatumassa oon.