IRC-Galleria

Kun tätä suojamuuria rakentamaan aloin, rakensin myös suojan sydämelle.
Nyt siltikkin tunnen säryn sisälläni.
Taisin unohtaa että myös sieluakin voi satuttaa ja ettei sitä niin helposti voi parantaa.
Vaikka pieniä ovat nää murheen aiheet, yllättävän raskas on niiden paino.
Niin helposti voisin suuni aukaista, kertoa miten raskasta voi elämä olla muurin tällä puolen.
Siltikkin vaikenen.
Liian kauvan taisin vaiti olla kun en osaa sanoa enään sanaakaan.
En edes myöntää, etten saatakkaan jaksaa näitä muureja pystyssä piättää..

KAVERIT: Eivät koskaan pyydä ruokaa.
TOSIYSTÄVÄT: Ovat syy siihen ettei sinulla ole ruokaa.

KAVERIT: Eivät kutsu vanhempiasi nimellä tai muutenkaan puhu heille
TOSIYSTÄVÄT: Kutsuvat vanhempiasi etunimillä

KAVERIT: Auttavat sinut ulos vankilasta ja kertovat että mitä teit oli väärin
TOSIYSTÄVÄT: Istuvat vieressäsi ja sanovat "Hitsi...Homma kusi...Mut hitto se oli hauskaa!"

KAVERIT: Eivät ole koskaan nähneet sinun itkevän
TOSIYSTÄVÄT: Itkevät kanssasi

KAVERIT: Lainaavat tavaroitasi pariksi päiväksi ja palauttavat sitten.
TOSIYSTÄVÄT: Pitävät tavaroitasi niin kauan että unohtavat niiden olevan sinun.

KAVERIT: Tietävät muutamia asioita sinusta
TOSIYSTÄVÄT: Voisivat kirjoittaa kirjan sinun elämäsi yksityiskohdista

KAVERIT: Jättävät sinut yksin jos muutkin tekevät niin
TOSIYSTÄVÄT: Haistattavat paskat muille eivätkä koskaan jätä sinua

KAVERIT: Koputtavat oveesi
TOSIYSTÄVÄT: Kävelevät suoraan sisään ja lösähtävät sohvalle

KAVERIT: Ovat hetkellisiä
TOSIYSTÄVÄT: Kestävät läpi koko elämän

KAVERIT: Vievät drinkkinsi pois kun luulevat sinun ottaneen tarpeeksi
TOSIYSTÄVÄT: Katsovat sinun vaappuvan puolelta toiselle ja sanovat "Beibi juo loputkin siitä ei
heitetä mitään hukkaan"

KAVERIT: Puhuvat pahaa ihmisestä joka puhuu pahaa sinusta
TOSIYSTÄVÄT: Laittavat pahanpuhujille jauhot suuhun

KAVERIT: Kertovat vaatteiden sopivan sinulle
TOSIYSTÄVÄT: Kertovat, että näytät norsulta, joka on kääriytynyt makkarankuoreen

Käet ilmassa, polvet maassa huusin: mä luovutan, vie mut nyt pois!
Vaikka kuinka pyysin ei mun henkeä vietyä.
Neljä kättä käsissäni tunsin, ne mut ylös nosti.
Ei ne mun antautua antaneet vaan saatteli mut siihe asti että omin voimin kävelemään pystyin.
Vielä heikko saatan olla, tasapainoa pidätellen. Mut sen mä tiedän että joku takanani mut kiinni ottaa jos kaatumassa oon.