Yskin verta, puren huulta, väität ettei mitään uutta. Tällä kertaa tunnen kyllä, jotain leijuu pääni yllä; mahdollisuus vaihtaa suuntaa. Lopultakin kaikki muuttuu paremmaksi, ehommaksi, kaksin käsin tartun siihen.
Annan kaiken ja enemmän jos viha kaikkoaa. Mielipaha ja sielunhätä kauas katoaa. Annan maisen kunninan jos uuden alun saan, kunhan entistä ehompana matkaa voin jatkaa.
Jätän huolet harteiltani, pesen arvet kasvoiltani. En laita enää kättä nyrkkiin, en vaikka revittäisiin rikki.
Mokoman uus<3