Ei ole miestä, ei naista
tänne eksynyttä,
joka osaisi
muuttua sinuksi.
Ei ole laulua kauniinpaa,
tai virttä karumpaa,
tämän taivaan alla.
Mitä painavat yhden miehen työt?
Mitä saa maailmalta,
kun kivenkovalla nyrkilläsi lyöt
pieneltä pojalta jalat alta?
Elämän äärellä kypsää viljaa,
veisaan hiljaa,
virttä kuolemanvakavaa
Kuka jaksaa
näitä päiviä laskea?
Niitä on kuitenkin
liian monta.
Liian monta lapsen leikkiä
hiekkalaatikollaan,
erotellen hiekkaa jäästä.