Vältin hyvää ja pahaa kaipasin. Pistoon omatunnon samoin vastasin. Nyt olen pilkkonut sen, säkkiin laittanut ja metsän kätköön sille haudan kaivanut.
Eikä saa kukaan koskaan tietää. Eikä saa siitä kukaan tietää.
En tunne vihaa. En rakkauttakaan. Ei soimaa mikään, luulen - kunnes kolahtaa. Tuo tuttu hahmo, oven kaataa tullessaan, karistaa mullat - Sanoo: "Osat vaihdetaan".
Eikä saa kukaan koskaan tietää. Eikä saa siitä kukaan tietää. Saa ei koskaan tietää.
Tuli jotenki tollanen olo ku katsoin vanhoja kuvia. Joissakin esiinty Erkka, joissain Anita vuosilta yks ja kaks. Joissain olin hevoskisoissa...jotenkin rauhalline olo tuli, vaikka kattelinki kuvia parisuhteen ajoilta joka ajo mun psyykkeen rajoille. Kai se on helppo katsoa taakseen kun voin aina kääntyä takaisin valoisaa tulevaisuutta kohden.