olen ollut nyt reilut 3 kuukautta tuon "yllätysvauvan" äippä. kunnioitus yksinhuoltajia kohtaan on noussut roimasti, helpottaa paljon, kun on mies auttamassa lapsenhoidossa. muksu on tyytyväinen neiti nöönöö, mitä nyt kutisevien ikenien takia kitisee. juttelee kovasti eikä ole mitään kauniimpaa, kuin oman lapsen hymy. tuntuu, että lapsen olisi pitänyt syntyä viidakkoon tai muuhun trooppiseen ympäristöön, sillä vaatteiden laitto (etenkin ulkovaatteiden) on yhtä huutamista. onneksi kohta (joojoo, on se kohta) on kesä ja pärjää vähemmillä vaatteilla. että tämmöistä. ja niin, vauvvan kuvia emme laita tänne. jos joku (tuttu) haluaa nähdä vauvan, niin tervetuloa turkuun :)