Kiltti koulutyttönen kävelee tosi liukasta, huonosti hiekoitettua tietä pitkin kohti koulua. Hän huomaa edessään miehen, joka taluttaa pyöräänsä.
"fiksu mies, ei tällä kelillä pyöräily kannatakkaan - kaatuis ihan varmasti", tyttö ajattelee ja katselee taivaalla lenteleviä variksia.
Mies taluttaa pyöräänsä hitaasti ja kiltti koulutyttönen saavuttaa hänet. Tien ylityksen kohdalla mies katsoo tyttöä ja sanoo hänelle:
- missä se tyttö opiskelee?
Tyttö huomaa, että mies on laitapuolen kulkija, kovin ruma, lihava, haiseva, nuhruinen; ja pelästyy.
- tuossa diakissa, tyttö vastaa hiljaa mieheen katsomatta.
- ja millä linjalla, mies jatkaa.
- kirkon nuorisotyönohjaaja, tyttö vastaa kohteliaasti ja yrittää kävellä nopeammin.
- sinä voisit tulla puhumaan mulle uskon asioista tänä iltana
- jaa-a
- tule vain, mie asun tuossa keisarikatu 12:sta (nimi muutettu)
- jaa, en tunne sitä tietä
- no se on tuossa ihan lähellä, rivitalot, kyllä sie osaat, näet mun pyörän pihassa, tule vain kylään mun tykö
- vai että semmosta
- niin, jos tulet niin tule ilta yheksän jälkeen niin meillä on sitte kivempaa
- hhmm...
- mikä se tytön nimi on
- jennariikka
- kaunis nimi
- hhmm.. kiitos
- minä keitän sulle kahvia kun tulet, keisarikatu 12, rivitalo
- mmm...
- kello yhdeksän jälkeen, silloin on mukavampaa
- jahas jahas
Sitten mies lähtee pyöräilemään ja huutaa vielä kaukaa:
- kello yhdeksän jälkeen illalla!!!
Kiltti koulutyttö on kovin järkyttynyt tapahtuneesta. Hän ei ole tottunut moisiin ihme ihmisiin.