Hänen vierellään mä valvoin
häntä uneen peittelin
ja nyt hän on taas täynnä elämää
Hänen murheensa mä kannoin
vaan nyt huomaan kuitenkin
että kaipaan oman huoneen hämärää
kun en jaksa enempää
Niin hän taas, tuo liekki rinnassaan
mua saapuu katsomaan, vain käsivarsiltaan
voin nähdä jäljet pimeyden, vaan tänään jaksa en
Kun hän taas, kuin tuuli purjeissaan
vain tahtoo unohtaa, minut viedä mukanaan
vaan yksin vietän tämän perjantain
Niin se on kai rakkautta vain?
<3