IRC-Galleria

Elämäni kevät kuin sulaa hulluutta
Kuljen aamutaivaan alla
Silmät soikeina, jalat rakoilla ja
sydän hakkaa kahtasataa

Oli pakko - Vaihdoin suuntaa
palaan polkuni jälkiä, nyt on kiire
päivä nousee sittenkin...
nyt tiedän mitä sanoa!

Mieleni maisemassa ainoat maamerkit
ovat jättämäni syvät arvet
Juoksen ja koetan suunnata kotiin
mutta kuljen ristiin, eksynyt poika

Sulavat tunteet jäätyvät jälleen,
Pahoja sanoja ja askel painaa
Mustavalkoiseen maailmaan
tahdon kuitenkin palata ja huutaa

VIHAAN SINUA IHMINEN
JÄLJITIN SEN, JÄLJITIN SEN
KADONNEEN LAUSEEN

VIHAAN SINUA IHMINEN
EI MINULTA ITÄÄN PUUTU
NÄILLÄ MENNÄÄN, EI
MIKÄÄN MUUTU

VIHAAN SINUA IHMINEN
KADONNEET KOLME SANAA, EN
AIO ENÄÄ VAIHTAA SUUNTAA

Takalukossa on ovi,
kynnys on ylitetty viimeistä kertaa
mennen talven lumia kaikki,
Päivä kääntyy ehtoon puoleen,
minä käännyn selin ja isken tulta koska
jalkoja vieläkin paleltaa... mutta ei kauaa

Ei askeltakaan, ei sanoja
en löydä enää tarvetta karata
Jos totuus ei pala tulessakaan
oli paluuni oikein ja puhe turhaa

Tällä puolella katua
Eivät tutut tule vastaan
Ei teeskentelyä
Ei pitkiä puheita
Minun virkani täällä
On ainoastaan
Mitata tämän raskaan
Tien pituutta

Puen päälleni surupuvun
Liityn ruoskijakulkueeseen
Jossa lepytetään jumalia
Joita saamme kärsien rakastaa

Unohdan miltä tuntuu nähdä
Vesi vapaana
Pitkän talven jälkeen
Kun se pääsee virtaamaan uomassaan


Jos sanon et taivas on musta
Se on niin musta kun tahdon sen olevan ja
Jos sanon et maailma ei pyöri
Se ei silloin pyöri jumalauta
Suustani syljen tätä totuutta
Saan sen maistumaan puulta ja suultani
Luetaan taas ihmisten historia

Jotkut eivät tiedä miksi ovat täällä
Jotkut elävät elämäänsä elämällä

Linnut laulavat joillekin muille
Harput helisevät pelastetuille
Mutta jotkut eivät kuule eivätkä tahdokaan