IRC-Galleria

Elämäni kevät kuin sulaa hulluutta
Kuljen aamutaivaan alla
Silmät soikeina, jalat rakoilla ja
sydän hakkaa kahtasataa

Oli pakko - Vaihdoin suuntaa
palaan polkuni jälkiä, nyt on kiire
päivä nousee sittenkin...
nyt tiedän mitä sanoa!

Mieleni maisemassa ainoat maamerkit
ovat jättämäni syvät arvet
Juoksen ja koetan suunnata kotiin
mutta kuljen ristiin, eksynyt poika

Sulavat tunteet jäätyvät jälleen,
Pahoja sanoja ja askel painaa
Mustavalkoiseen maailmaan
tahdon kuitenkin palata ja huutaa

VIHAAN SINUA IHMINEN
JÄLJITIN SEN, JÄLJITIN SEN
KADONNEEN LAUSEEN

VIHAAN SINUA IHMINEN
EI MINULTA ITÄÄN PUUTU
NÄILLÄ MENNÄÄN, EI
MIKÄÄN MUUTU

VIHAAN SINUA IHMINEN
KADONNEET KOLME SANAA, EN
AIO ENÄÄ VAIHTAA SUUNTAA

Takalukossa on ovi,
kynnys on ylitetty viimeistä kertaa
mennen talven lumia kaikki,
Päivä kääntyy ehtoon puoleen,
minä käännyn selin ja isken tulta koska
jalkoja vieläkin paleltaa... mutta ei kauaa

Ei askeltakaan, ei sanoja
en löydä enää tarvetta karata
Jos totuus ei pala tulessakaan
oli paluuni oikein ja puhe turhaa