Oltiin sit tänään tutustumassa Kankaanpään A-kotiin. ÄÄrimmäisen mielenkiintoinen ja viihtyisän oloinen paikka. Ei sillä, että sinne itse haluisin sijoittua asumaan... Töihin kylläkin vois mennä. :o) Muuten on siivoiltu päivän mittaan ja näin kavereita sillä Kankaanpään reissulla. Oli ihana puhua pitkästä aikaa ja nollata oloaan. Ei kai kukaan muu ymmärrä sairaanhoitaja opiskelijaa niin kuin toinen sellainen.. Siltä ainakin tuntuu... Nooh, sano norjalainen. Elämä on... Melko reilua.
Näin illalla myös Manskun. Käytiin yksillä (tai minä kaksilla...;o) Hunterissa, ja puhuttiin asioista. Vaikeistakin asioista. Olo on.. No, vähän parempi. Kyl tää tästä. Meidän ystävyys on kuitenkin sen verran uniikkia, että se kestää syysmyrskyt ja talven tuiskut. Kevään tulvat ja kesän sulattavan auringon. :o)