IRC-Galleria

Mä vaan heräsin nyt täst unest. Alan tajuu pikkuhiljaa et mun elämä on riistäytyny käsist koska mul ei oo enää sitä. Istun kaiket päivät koneel ja tuoijotan kännykkää ja toivon että jotai alkais tapahtuu, mut turhaan. Jotkut ihmiset yrittää tukea mua koko aika mut mä en ees huomaa niitä ja se tuntuu pahalta niist ihmisist ja mustakin. Mun on tehtävä asialle jotain, ei näin voi jatkuu. Moni kaveri kysyy ekaks mult että oonko kunnossa ku tuun koneelle, mut nyt voin vastaa rehellisesti että mä EN OLE KUNNOSSA. En mä kaipaa mitään sääliä tai mitään muutakaan ku kirjotan tän tänne, mut halusin vaa että te tiedätte et ei oo mullakaan helppoo. Kaikki sanoo että oon semmoi positiivinen ihminen ja että nauran paljon, mut sen taakse on iha vitun helppo kätkee ne vuodattomattomat kyyneleet. Mun on ihan oikeesti pakko alkaa panostaa kouluun ja olla mun kavereille se kaveri mikä ennen olin Just se naurava ja iloi Anniina. Vaik jotkut kaverit on pettänyt mut, mutta oon aina antanu anteeks koska mä oikeesti rakastan mun ystävii. Anteeks ku angstaan tälleen yöllä. Näin kauheeta unta. Mun oli aivan pakko tän takii vaa laittaa kone auki. Halusin purkaa nää tunteet ulos...Hyvää yötä.