Mä en todellakaa tiiä, miks ihmiset haluu aina itkee tänne blogii kaikkee. Se on tavallaa tyhmää, mut teen sitä itekki.
Mut täl hetkel taas tuntuu, et toinen puoli mun elämäst ois täydellist ja toine puoli hajoo käsii. En saa kii siit ja se vaa murenee. Tiedän, et vaik toivon, et olisin joku toinen, mun edessä vois olla silti paljon mutkii ja vaikeuksii. Ehkei näin vaikeeta ku mulla on ollu, mutta vaikeeta silti. Mä en tajuu, miks muhun edellee sattuu joku tietty asia näin paljon, vaikka se asia on jo käsitelty. Se ei vaan oo oikein! Mä en vaa tyydy niin vähään. Haluun olla number 1