IRC-Galleria

Puh, vauhtia ja vaarallisia tilanteita ollut koko alkuvuosi.
Tappotahti, kiire läsnä koko ajan.
Ei ole ollut aikaa pysähtyä.
Koulukin kärsii. Ärsyttävää.

Nurkissa tuulee muutoksen tuulet.
Varsin ikävät sellaiset.
Nostaa kiukun pintaan.
Ihmiset on julmia, vallanhimoisia.
Eivät ymmärrä pientä ihmistä.
Työ tekijäänsä opettaa, mutta miten on uskollisuuden ja lojaalisuuden laita?
Pelataan likaista peliä - valtapeliä.
Kenenkään ei voi luottaa. Pelaat yksin.

Rehellisyys ei ainakaan maata peri.
Sen saanut oppia kantapään kautta.
Eksyi kerran ilkeä kyykäärme eteeni.
Myrkytti mieleni.
Mutta liukas luikku sekin. Paha. Läpeensä paha. Pelasi hänkin peliä - valepeliä.
Ihmismieltä viekkaasti väänteli, otti valtaansa.
Valehteli, varasti toisen ihmisten elämäntarinoita ja punoi juonia.
Uskoi omiin valheisiinsa.
Jännitystä haki vain, sitä sai.
Sietäisi kyy hävetä, purra oman kielensä poikki.
Myrkyttäisi itsensä. En surisi.
Varmaan hauskaa hänellä nyt.
On olevinaan jotain, mutta ei ole mitään. Silkkoa sisältä.
Ontto, tyhjä - keimailija, keikistelijä.
Hän on silmissäni pelkkä nolla.