Kervinen!
Kun hän saapuu paikalle on tunti melkoinen.
Irina lähti n. 3kk sitten, jonka jälkeen
Salapoliisi Saksanryhmä Oy yritti urkkia kaiken
mahdollisen tiedon uudesta maikasta.
Pian saatiin tietää että uusi maikka olisi miespuolinen
ja alle 30-vuotias. Ennen ekaa tuntia uuden maikan
kanssa Tiia, Inkinen, Miija ja Espes halusivat luoda
ensivaikutelman (en tiedä millaisen),
joten ne tupeeras mun fledan 30 sentin korkeuteen.
Ekasta tunnista muistan vain sen, että Tiia istui ikkunalaudalla
ja uus maikka puhui kaheksaa kieltä.
Päivät meni ja Espes alkoi huolestua; “Toi maikkahan on huono”.
Oppilaiden motivaatio alkoi kärsiä. Onhan se
hauskempaa riehua kuin olla riehumatta. Nyt
kolme kuukautta myöhemmin ollaan siinä pisteessä
mihin jäätiin kun maikka vaihtui. Siks mun mieles herääki
kyssä: Kun yläaste loppuu n. puolen vuoden päästä
niin paijaanko mä sillonkin Miijan kanssa labravitosen
täytettyjä lintuja ja järjestelen luurangon sormia
peace-asentoon?
Loppujen lopuks tämähän on hyvä juttu. Kuka ruotsia
tarttee? Hissanmaikka sanoi että ysillä on rankempaa
kuin lukiossa. Tää antaa loistavan vastapainon.
Nyt voisin tehä ruotsinläksyt. Mutta ehkä mä mieluummin
piirrän kirjaan syöpävalaita ja kuolevia lokkeja.
Voisin myös valmistautua huomiseen teatteriin,
jolla saa vapautuksen kolmelta ruotsintunnilta.
Tänä syksynä olen oppinut:
Svältande
Kalle har röda ankkar och inga bollar i sina byxor
Vi har så flitiga elever här
Dödande måsar