IRC-Galleria

Yksi papparainen ajeli hissuksiin Fiat 600:lla pitkin maantietä ja kas kummaa Fiatti puutui tien laitaan, sitä hetken kummastellen pappa otti penkin alta hinaus köyden ja kiinnitti sen autoonsa liftin toivossa.
Hetkisen odotettuaan paikalle tulikin Porsche ja kuski siitä kysymään mikä hätä papalla oli, pappa tähän "josko hinaisit huoltamolle, kun se ei oo kaukana" Porsche mies siihen "no tämän ainoan kerran, kun on toi autos nii kevyt ja pien"
Näin kävi, Fiatti punottiin kiinni Porsche taakse ja sovittiin että, pappa vilkuttaa valoja kun ollaan lähellä huoltamoa.
No jonkun matkaa oltiin taivallettu ni eikös takaa tullut Ferrari ja ohi molemmista! Porsche kuski tästä suivaantuneena unohti papan kusiaisineen narun päässä ja kilpaa ajamaan Ferrarin kanssa. Huoltamo lähestyi pappa vilkutti valojaan, ei reaktiota, väläytteli useammin, ei mitään, pappa avasi ikkunan, vilkutti kättään ja valoja samaan aikaan, EI mitään. Huoltamo tuli ja meni!
Huoltamolla oli huomattu outo kolmikko ja aseman hoitaja soittamaan seuraavalle asemalle: "Täältä ajo just ohi Ferrari ainaki 150 km/h ohi Porsche perässä! ". Toinen siihen " mitä sitten, niillä pääsee kovemminkin" vastaus tähän kuului". EN mä sitä meinaakkaan, ku sitä et kusiainen yritti päästä niist viäl ohi"!

Mitäköhää sit keksis ku ei nukkumaakaa viittis mennä.. Ja syy minkä takii nukkuu viitti mennä on se että saatii sivosen kans helvetin hyvä idea eilen illal ja ideahan oli että aamu kahville Misakoon kello 7 aamulla

Mä osaan, tän mä osaan,
ton on jätkä mahdoton.
Minimaalinen on määrä mua parempien.
Tasoisiani on turha ees täältä alkaa katteleen,
joku päivä peilin kanssa naimisiin mä meen.

No se on minäminäminä,
minäminäminä,
minäminäminä eikä kukaan muu.
Minäminäminä, minäminäminä,
minäminäminä eikä kukaan muu.
Minäminäminäminäminäminä, jeejeejee.
Se on minäminäminäminäminäminäminäminä
minäminäminäminäminäminä,
eikä kukaan muu.

Älykäskin suurinpiirtein, intellektuelli oon
On järkee pantu älyttömästi alle kuontalon
Mutta mistähän kummasta juttu tääkin johtunee
Kun johonkin istuun meen niin pöytä pikkuhiljaa tyhjenee

No se on minäminäminä,
minäminäminä,
minäminäminä eikä kukaan muu.
Minäminäminä, minäminäminä,
minäminäminä eikä kukaan muu.
Minäminäminäminäminäminä, jeejeejee.
Se on minäminäminäminäminäminäminäminä
minäminäminäminäminäminä,
eikä kukaan muu.

Se mua hämmästyttää,
se mua kummastuttaa,
että miten näin ylimaallisen häikäisevän ihanasta
ihmisestä voidaan sanoa,
että oon universumin suurin virtsapää.

Minäminäminä, minäminäminä,
minäminäminä eikä kukaan muu.
Minäminäminä, minäminäminä,
minäminäminä eikä kukaan muu.

Minäminäminäminäminäminä,
jeejeejee.
Se on minäminäminäminäminäminäminäminä
minäminäminäminäminäminä,
eikä mikään eikä kukaan muu.

kulkukissat kyytiin saa kun mäkki kaupunkii perustetaa
satasella ehkä sulta nälkä lähtee
kahel saat sekä mahas täytee
"donaldsi on ihana" huutaa jope lihava
koko perheen ravintola hei mennää kaikki porukalla

mennää mäkkii mennää mäkkii mennää kaikki porukalla mäkkii
mennää mäkkii mennää mäkkii koko helvetin lössi mäkkii
mennää mäkkii.. mennää mäkkii

kulkukissat kyytiin saa kun mäkki kaupunkii perustetaa
satasella ehkä sulta nälkä lähtee
kahel saat ehkä mahas täytee
donaldsi on ihana huutaa jope lihava
koko perheen ravintola hei mennää kaikki porukalla

mennää mäkkii mennää mäkkii mennää kaikki porukalla mäkkii
mennää mäkkii mennää mäkkii koko helvetin lössi mäkkii
mennää mäkkii.. mennää mäkkii

mennää mäkkii mennää mäkkii mennää kaikki porukalla mäkkii
mennää mäkkii mennää mäkkii koko helvetin lössi mäkkii
mennää mäkkii.. mennää mäkki

Jäi varhaiseläkkeelle järki aikoinaan.
Kai sitä jossain tarpeettomana kuopataan.
Kaikkee liian äkkiä. Kaikkee liian paljon.
Silmät kiinni seinän läpi vaan.
Eihän mikään tie kenkään tunnukkaan.
Ei tarpeeksi ennen kun yliannostaa.
Ei hetkeekään voi odottaa.
Pakko saada maistaa.
Maistaa ja kielensä polttaa.

kertosäe:
Mä olen kuningas hullujen.
Ikuisesti etsien.
Jotain minkä ei tahdo edes löytyvän.
Hullujen kuningas.
Avohoitopotilas.
Oman pienen pyöreen huoneen valtias.

Aina juosten, ei kävellä koskaan voi.
Pitää tunkea päänsä sinne, missä lujiten soi.
Matkaa jatkaa juuri kun pystyis jäämään.
Kun sais ees pienen tauon tähän jyrinään.

kertosäe


Jäi varhaiseläkkeelle järki aikoinaan.
Kai sitä jossain tarpeettomana kuopataan.
Kaikkee liian äkkiä. Kaikkee liian paljon.
Silmät kiinni seinän läpi vaan.

kertosäe

Jään etsimään. Jään etsimään. Jään etsimään.

Jään etsimään. Jään etsimään.

hei anna mun jäädä tähän yksin istumaan
tee ihan mitä vaan mee vaikka kotiis paapimaan
mä tarviin tän hetken tarviin tän hiljaisuuden
haluan palan rauhaa kuun siltaa katsellen

älä pelkää emmä tähän sammu

kyllä ennen auringon nousua yöhön katoan
ennen auringon nousua kotiin suunnistan
ennen auringon nousua yöhön katoan
ennen auringon nousua kotiin suunnistan

no liikaa meteliä mahtui viikkoihin edellisiin
nyt korvat piippaa mieli vajoo ajatuksiin sekaviin
tahdon tämän hetken ittelleni omistaa
taas huomenna oon vahvempi
mä voin taas kohdata maailmaa

hei älä pelkää emmä tähän sammu

kyllä ennen auringon nousua yöhän katoan
ennen auringon nousua kotiin suunnistan
ennen auringon nousua yöhön katoan
ennen auringon nousua kotiin suunnistan

ja kun päivä valkenee mä voin taas palata entiseen
ja kun päivä valkenee sama rääväsuu taas virnuilee

ennen auringon nousua yöhön katoan
ennen auringon nousua kotiin suunnistan
ennen auringon nousua yöhön katoan
ennen auringon nousua kotiin suunnistan
suunnistan

Tummat vanhan miehen silmät tuijottaa.
Jylhää metsämaisemaa, pellonreunaan sade rummuttaa.
Uutta luoden kasvattaa, lyhyin askelin kotiin köpöttää.
Vanha veteraani tää, elon ilta pian hämäräksi vaihtuu.
Nyt jo tunnen ikävää.(mutta)

kertosäe:
Suomi on tänään sun.
Kyrönjoki sulle laulun saman toistaa.
Muistojas ei kukaan viedä voi.
Suomi on tänään suuun, wooo, wooo, aina sun.

On komppaniastaan jäljellä enää kaksi.
Kaverit viereltään kadoten,
käy rivit harvat vielä harvemmaksi.
Mutta tiedät totuuden.

kertosäe

Kirkon kellot laulaa taivaankantta värjään.
Mä tunnen odottavan sen, kun jälkipolvet
kantaa, maan poveen saattaa.
Veteraanin viimeisen.

kertosäe

Kylmä ja kuollut kaupunki, kello on neljä ja maanantai.
Tuhansia kasvoja ihmisten, synkkien ja kiireisten.
Kaikki ne juoksee jonnekin, ja kauhea kiire tietenkin!
Ne ei kai tiedä ittekään mikä on määränpää..

Vastaantulijan pysäytän, näen yhden tyhjän elämän,
hän kuulee muttei kuuntele, katsoo muttei mitään näe.

Hei juokse autojen alle vaan, ei ne sua huomaa kuitenkaan!
Kun mikään muu ei kiinnosta, oma napa on maailma.

Neljän ruuhkaan kadotan, kasvot vastaantulijan.
Hetkessä ne unohdan, tuskin nähdään uudestaan!

Mä tiedän tänne kuulu en, joukkoon pystyynkuolleiden!
Mä tiedän yhden määränpään, ei kiirettä minnekään!

Mä tiedän tänne kuulu en, joukkoon pystyynkuolleiden!
Mä löysin uuden määränpään, ei kiirettä minnekään!

Sama persereikä taas kimittää,
rahoja muilta pimittää.
Kimittäjä perkele ykkönen,
blinstuubi Kemppainen.

Hei Kemppainen, ime munaa!
Hei Kemppainen, ime munaa!
Hei Kemppainen, ime munaa!
Hei Kemppainen, ime munaa!

Pumppuhaulikolla töitä ois,
voi kuka taikois Kemppaisen pois.
Silloin Vaasasta kauniit fanfaarit sois
ja kaikki viikonloput sen kunniaksi ois!

Hei Kemppainen, ime munaa!
Hei Kemppainen, ime munaa!
Hei Kemppainen, ime munaa!
Hei Kemppainen, ime munaa!
Hei Kemppainen, ime munaa!
Hei Kemppainen, ime munaa!
Hei Kemppainen, ime munaa!
Hei Kemppainen, ime munaa!
Hei Kemppainen, ime munaa!
Hei Kemppainen, ime munaa!
Hei Kemppainen, ime munaa!
Hei Kemppainen, ime munaa!

Kuu kulkee yksin yössä minä yksin heräsin
tyhjää alta lakanoiden syliin keräsin
en sua löydä niistä oot jo haihtunut
ikävään pop-iskelmään sä olet vaihtunut
6.30 oot viikon ollu pois
on täällä tyhjää niin kuin muakaan ei ois
jotenkin tää juttu nyt vain kääntyy väärinpäin
eihän meille pitänyt koskaan käydä näin, näin yksin jäin

Vaikka kuinka halusin
osannut en paremmin
kun tulee yö, se maahan lyö
tämän pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
tämän pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
niin vain särkyi sydän sen

Aika kerää sirpaleet on kyyneleet limaa
palat liittää yhteen ehjäksi ei kuitenkan
jos aikaa riittää se saattaa parantaa
vaan kuluu liian hitaasti se joka odottaa, saa odottaa

Vaikka kuinka halusin
osannut en paremmin
tajuan sen viimeinkin
sä et tule takaisin
kun tulee yö, se maahan lyö
tämän pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
tämän pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
niin vain särkyi sydän sen

Tiedän miltä tuntuu elämä kun opettaa
se heittää kuraa pulpettiin ja hyvää tarkoittaa
on sydämensä kanssa turhaa olla miestä
on vaikee suuntaa kääntää jos on jalat irti tiestä

Kun tulee yö, se maahan lyö
taas tuon pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
taas tuon pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
taas tuon pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
taas tuon pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
niin vain särkyi sydän sen