Kumpa vaan pois pääsisin täältä,
sydän sielu on pelkkää jäätä,
mä en halua tuntea mitään,
silti kuorma kasvaa taas lisää,
en oo syytön enkä yksin syyllinen,
en vaa haluu niitä hetkii uudelleen elää,
ne toistuu päässä niinkuin kaiku, ne ei lähde pois
Viimeistä kertaa katson sun kuvaasi,
heijastuu peilistä minun oma kuvani,
kyyneleet on kuivunut, peittää veri lattian,
kuulen sydämeni kuinka hidastaa se tahtiaan,
aukenee ovet pääsee kirkas valo sisälle,
valkoisia hahmoja kädestä mua pitää ne,
katos kipu ranteesta, sydän palas rytmiinsä,
elämän tarkotus koittaa jaksaa yrittää.
Nyt kun katson peiliin ei kerro mulle kuvastin,
et kuka on mun nainen kuka rakkautensa lupasi
mun kanssa jakaa aina, mut lupauksesi hukkasit,
siks mun mielestäni alkaa katoamaan sun kuvasi,
mut rakkaus rinnastani ei tuu häviämään koskaan!!,
nostan katseen ylöspäin ja toivon, että kohdataan,
toivon, että oisit täällä siksi halaan ilmaa,
mä tarvitsen sua, koska nyt on sydän palasina
sä lähdet se sattuu miten häviskään kaikki mitä oltii luvattu,
näin se menee näin ne kyyneleet vähenee ja sun kuvas hälvenee,
en mä voi alkaa hyvästei jättämään, muuta arkkuun peittämään,
viimeks lähti vaari, ei se ole mun vuoro.
(ei se ole mun vuoro, ei se ole mun vuoro)
en saa meistä edes muistoo mukaan,
sinne mistä palaa ei kukaan,
sä tuut takaisin jos se on tärkeää,
jos et, etpähän voi satuttaa enempää.
Sydän palasina, maassa rikkinäisenä,
kyllä se viel korjataan jonain päivänä,
palat on sulla kokoo mut ja pelaa,
toivon sun olevan vika näky vieres kun mä delaan.