IRC-Galleria

Kun voimat oudon maan sun veisi mukanaan
mä missä lienenkin niin tulen takaisin
Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon
sillä en sun särkyä anna mä en

Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en

Et ole vahva et, yön varjoon pakenet
mut seuraasi sun jään, en päästä lähtemään
Viel aamu sarastaa, se haamut karkottaa
sillä en sun särkyä anna mä en

Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en

♥rakastan sua janika!♥♥

Selaa koneeltasi kuvia vuosien varrelta ja vastaa annettuihin aiheisiin niihin sopivilla kuvilla.
1. Muutama vuosi sitten näytin tältä.

________________________________________________________
2. Kuva, joka on otettu kesäisenä ja lämpimänä päivänä.

________________________________________________________
3. Toisinaan osaan olla hyvin edustava.

________________________________________________________
4. Tästä kuvasta tulee aina hyvälle tuulelle.

________________________________________________________
5. Päässäni surisee kysymyksiä tätä kuvaa katsoessani.

________________________________________________________
6. Tahtoisin elää tämän hetken uudelleen.

________________________________________________________
7. Nämä ihmiset ovat huipputyyppejä.

________________________________________________________
8. Minua ei naurattanut.

________________________________________________________
9. Tämä on mielestäni kaunis kuva.

________________________________________________________
10. Tästä kuvasta voi päätellä mitä harrastan.

Mä aina oon koittanu tehdä parhaani
Hyvin oon hoitanu elämäni ruusutarhaani
Silti joka kerta piikki pistää vitun lujaa
Tainnut oon mä eksyä nyt elämäni umpikujaan
Ei tuska ehkä haihdu mielestäni pois koskaan
Ei mikään tunteita maan pinnalle enää nosta
Siks pulloon tartun ehkä henkisesti vartun
Turhaan enää juoksen karkuun kun oon avannut mun arkun

Sä olit mulle tärkein sä sait pidettyy mut pystys
Olit mun turva nyt jäi vain tyhjyys
Ainoo mikä nyt vallitsee on yksinäisyys
Kaikki ne muistot mut en vaa pysty unohtaa
Lupasit olla mun kaa mitä vaan tulee vastaa
Menit mulle sormuksenkin ostaa iha tost vaa
Olin vaa tyhmä ja nielin kaikki ne sun sanat
Mist oisin voinut tietää et halusit vaa pelleillä
Nyt jäi ikävä ja tyhjä kohta sydämessä
Kaikki kaunis kaikki hyvä lähti menemää
Tuskin tää yhtää mun takkaa nyt keventää
Mut pakko purkaa johonki mitä ajattelen
Vikan kerran kun nähtii sanoit "rakastan ja soittelen"
Mut ei, äijä sä särjit mun sydämen
Jos sanon etten kaipaa, mä valehtelen

Etten pysty suhun enää katsoo
Sä muistutat kaikesta liikaa
Hetkistä, jolloin meillä oli vielä aikaa
Antaisin mitä vaan
Mitä vaan, mitä vaan, mitä vaan, mitä, mitä vaan
Se sattuu eniten
Ettei me sovita toistemme maailmaan

No ruma rilluma rei, kuten vanha kansa ties sen.
Ei oo mies eikä mikää, jos ei naukku maistu.
Viina vei virtaan, nyt jopa Selännekki,
hanttihommat maksaa kossupullon,
leikkaa kahti shekkis.
Pullo kaupal nokkaa, kieltäytyminen on vaikeint.
Hei kyyppäri, laita ensimmäinen samanlainen.
Oravannahka, sitä Asterixin juomaa.
Fisu tuli jäädäkseen, Helsingin Vesiki sen huomas,
jos et tienny, mist se koostuu.
Kaks pussii Fishermanii puoleen litraan kossuun.
Se on kalapainotteinen illallinen,
ja vuoden kakstuhatseittemä juoma viralline.
Hengitys pysyy raikkaana, saletisti,
kaivan viiden euron setelin taskust ja lyön sen tiskiin.
sano ”hou, kaada shotillinen fisua mun lasiin,
shotti päähän, pää sekasin.

kertosäe:
Me juodaan fisuu, fisu, fisuu, no sitä fisuu.
Yhtälö johon kaikki osallistuu.
Yks, kaks pulloon. Kolme, neljä kalloon.
Kaks pussii Fishermanii puoleen litraan kossuu.
Nyt juodaan fisuu, fisu, fisuu. Sitä fisuu.
Yhtälö johon kaikki osallistuu.
Yks, kaks pulloon. Kolme, neljä kalloon.
Kaks pussii Fishermanii puoleen litraan kossuu.

Tää on siitä idiootti tango,
saappaat jalassaa kuoppaan.
Suomalaisten seireeni, jos kesän jälkeen ruoppaat.
Mukana munan mittaus vitamiinit,
neljä pussii per litra ja pullo kitaan kiinni.
Tääkin osaa näyttää ihmisest ne kahdet kasvot.
Varaudu kättelemään sitä kämment johon paskot.
Kaksinaismoralisti, jos pysyt jutussa jyväl,
tässä viinameres meki uidaa ihan liian syväl.
Pari viime vuotta menny iha läskiks.
En niin viisas et osaisin kirjottaa tät typerästi,
mut sinne viettää, pidä huoli,
et se on mies vetää viinaa, eikä viina vedä miestä.
On löydettävä joku roti juomiseen,
vedän shotillisen bissee, ja fisuu tuopillisen.
Sit mä väänän, mä käännän, mä hämmenän,
tarjoo sitä kuravettä tänne näi, tänne näi.
Fisu tuplana saa mun äö:n putoo puoleen,
vaikkei muuta muistas huomen, tietää kyllä juoneensa.
Buranan vastakohta kansanparantaja,
sait Timon kajahtamaan, on se aika kamaa.
Kotikemistit, pojat tekee soppaa,
mut en polttele mitään, enkä vedä mitään nokkaani.
Niitä tupla är veijareita, me tarvitaan juomaa, ei aseita

Herään yöllä masentaviin ajatuksiin, mä
Mietin tän tarkotust, miks oon yksin
Mitä muut tekee, et onni paistaa
Ku ittel joka päivä ihan samanlaista
Haluisin muutost, mut minkä takii
Perhe ja frendit lähel mun sydäntäni,
Niinku säkin, kelaat varmaan samoi ajatuksii
Tätä vitutust, omii valituksii
Koska kääntynyt onni mun päättyy
Olis joku jota aina lähestyy
Joku josta välittää oikeest
Joka rakastaa meitsiiki oikeest
Tää on turhamaist, tällee miettii
Pyörin itsesäälis, mut on seki viettii
Huudan tuskast neljän seinän sisäl
Ajattelen beibee josta oikeesti välitän
Kelle kertoo, kelle purkaa tunteet
Frendit kyllästyy jo mun yhen illan suhteist
Ne antaa väärän kuvan täst kaikest
Ja tekee elämäst ihan liian vaikeen
Miks minä, mä taas kysyn samaa
Joka päiväst toiseen, silti samaa rataa
Se on vaa itest kii, en haluu syyttää
Toisii mun virheist, kyl mä pysyn tääl

kertosäe:
Niin paljon kysyttävää, läpi elämän matkaa teen
Erotanko oikeen ja väärän, alla mä tähtien eksyneen
Niin paljon kysyttävää, läpi elämän matkaa teen
Erotanko oikeen ja väärän, alla mä tähtien eksyneen

Toisinaan pelkoo, joskus uhoo
Kiitost täst mun äijille, miettii itsetuhoo
Ne pitää pinnal, jos meinaa vajoo
Ja kuuntelee, jos haluun jotain sanoo (haluun sanoo)
On aikoi, jota ei haluis muistaa
Ajatuksii jotka raiteilta suistaa
Jospa mutsi tai faija mut jättäs
Sulkis silmät, ei enää nähtäs
Sama pätee kyl mun jokaiseen frendiin
Ne auttaa jaksaa, minne vaan mentiin
Jaksaa huolehtii, kantaa vastuut
Ja välittää jos sä oikeest rakastut
Makaan sängyllä, pimees huonees
Ajattelen liikaa, vois kääntyy jonku puoleen
Tää on tälläst ja mietin huvituksii
Kuvituksii, vaikeit ajatuksii

kertosäe

Kello on kuus ja aika silmät avaa
Nousta hitaast' sängyst ja lähtee valistamaa
Itelle uusii juttui opettamaa
Tahdon voimaa, taas kerran onnee koettamaan
Mä tiedän tuloksen jo ihan varmasti
Mun unis kaikki loppuu liian vakavasti
Haluun vaan olla rauhas jonku aikaa
Ja yrittää selvittää mikä mua vaivaa

kertosäe

Kaikki alkaa niin, hän sanoo "Rakkaani, jos en aina mä sinun olla saakkaan, niin
tiedä, että vaikka mä lähtisin luotasi, en haluu, että sulle huolta siin' tuottaisin."
Hiljaa poika katseensa nostaa, silmänsä tytön silmät kohtaa.
Sinistä lämpöä katse hohtaa, kun käden käteensä poika ottaa.
Ihollaan tytön lämmön tuntee, suudellessaan silmänsä sulkee.
Hetken syleilevät hiljaa toisiaan. Pois pian lähtee tyttö, siksi oisi vaan
niin hienoa viettää vielä pieni hetki yhdessä.
"Erossa susta ja pieninkin hetki on kaikki hetket yhteensä."
Jäävät vielä toisiansa vähäksi aikaa hellästi halaamaan,
salaman iskiessä sytyttäen puun jossain kaukana ulkona palamaan.
Palaamaan tulisi poika mielessänsä vielä useesti päivään tuohon.
Oman tuomansa syövytti mieleen pojan virtaavan muistojen vuohon.
Hän sanoo "Oot mulle kaikki kaikes, kaunis kuin taivaan enkeli,
ja sun puolestas valmis oon antamaan kaiken ja uhraamaan vaikka mun henkeni."
Niin lähti tyttö, hymyillen hän sanoi palaavansa takaisin huomenna.
Ja niin kävi, että heidät erottaan pystyi ainoastaan kuolema.

Hän katsoo peiliin seinälle punasii silmii peilaa
Ja pyyhkii kyyneleitä vannoo et se loppuu
"Oon kestäny tarpeeksi alan jo tottuun"
Tyttö pieni joka katsoo ulos ikkunasta
Huoneessansa silmiin tuijottaa vain jotain pikkulasta
Se on sen oma kuva joka takas tuijottaa
Ensimmäistä kertaa itsensä silmästä silmään kohtaa
Se tyttöö pelottaa mutta hän pysyy kylmänä
"Kkyl mä nää kuviot tiiän pidätsä mua tyhmänä?
Tyttö luulee että selvii pelkäl toiveunillansa"
koko yön pyörii sängys silti ilman unii taaskaan
Tyttö tajuu kuinka elämä lipuu sormien välistä
Kun pisin tikku vietiin ja tyttö sai lyhkäsimmän

Liikaa unelmia tytöllä jotka eivät tullutkaan toteutumaan
Liikaa kyyneleitä valuttanut muttei tuska silti yhtään helpota
Liikaa muistoja on tytöllä joita jäi se kaipaamaan
Liikaa elämänsä aikana pieni tyttö joutunut on kokemaan

Se pieni kuolema kun oma sydän särkyy, se tunne millon sisuskalut ylösalas kääntyy,
kun sattuu näin paljon on pakko olla elossa, ei haluu olla elossa, erossa.