IRC-Galleria

Aina aika ajoin tulee pohdittua ikäänsä - omassa tapauksessani sitä paljon puhuttua henkistä ikää.
Tämän päiväisen perusteella olen kuitenkin vielä ajoittain yhteiskuntakelvottomassa, yleisesti paheksuttavassa nuoressa iässä.

Kaius leikki päivän poikain kanssa, joten sain kämpän kokonaan itselleni, koko päiväksi (mikä ei ole kovinkaan tavanomaista herkkua esiaviollisesti elävien keskuudessa).

Kuuntelin läpi kaikki lempilevyni - KOVALLA (eli sopivalla volumella)! Loikoilin sohvalla ja lueskelin paria kirjaa ja pinoa lehtiä.
Tasaisin väliajoin yläkerrasta kuului napakkaa ja kerta kerralta kiukkuisempaa koputusta. Yläkerran rouvahan se siellä sauhuaa. Ne on sen papan kanssa ainakin viissataavuotiaita!!!

Ei musiikki mun mielestä mitenkään kauhean kovalla ollut... Mutta yläkerran pariskunta on oikeasti vanha - niillä on niin huono kuulo, että meidän täytyy illalla pitää telkkaria vähän miellyyttävää astetta kovemmalla, koska yläkerran äänimaailma puskee muuten läpi. Kuullaan aina telkkaria avaamattakin uutiset :)
Että kait mun stereot sitten oli sunnuntaipäivään sopimattoman kovalla, jos yläkerran herrasväkikin siitä pahastuu.

Yleensä pyrin "elä ja anna elää" -asenteeseen. Tänään en vaan jaksanut välittää. Oli niin mukavaa. Ja hyvä musiikki sopivalla volyymillä luukutettuna on terapeuttisempaa kuin mikään muu mitä tiedän. Hymyilin itsekseni muorin kiukulle... puuh, että jotkut jaksaa niuhottaa!

Maanantaina töihin lähtee virkistynyt Anu.

Puudutus alkaa häviämään.

AU!

Kävin hammaslääkärissä.

Tämä on uutinen jo sinällään, sillä allekirjoittanut lievästi sanottuna kammoaa kyseistä ammatinharjoittajien alalajia.

Hauskaa sen sijaan on se, että paikkausta varten leukaluuhun isketty puudus yltää kielen, vasemman alaleuan ja posken yli korvaan ja ohimolle. Yksityisellä sektorilla ei säästellä :)

Eri hassu tunne.

Nyt sitten lasken liian nopeasti eteneviä tunteja ja päiviä isompaan operaatioon, jossa minusta tehdään kertalaakista kaksi hammasta tyhmempi - pysyvästi.

Uaaa!

Kellon käyttö on kyllä pirullista!

Mulla on ollut rannekello käytössä (piiiiitkän tauon jälkeen) noin 1,5 vuotta.
Tänään sitten unohdin sen kotiin. Ja nyt on ihan eksynyt olo.
Ja ymmärtäähän sen: mulla on edessäni vain tietokoneen näytön kello, puhelin, irkissä juoksee kellonaika kommentin edessä ja aika näyttäytyy myös monelta muulta suunnalta. Jotain voi päätellä myös luonnonvalosta: pimeää = nukuttaa, vähemmän pimeää = lounasaika, uudelleen pimeää = kotiin, nukuttaa.

Käteni tuntuvat alastomilta... vasemmasta puuttuu rannekello ja oikeasta sormus (jotka juonikkaasti yhdessä piiloutuivat minulta niin, että en aamupöhnässä niitä muistanut edes etsiä). Toivottavasti kukaan ei tuijota mun käsiä tänään, saatan punastua! :)

Ironista on, että en oikeastaan edes ole riippuvainen ajasta, koska en yleensä rytmitä elämääni kellon mukaan. Siis siinä mielessä, että syön kun on nälkä enkä sillon kun pitäisi olla ruoka-aika ja tätä rataa (poikkeus nukkumisen kanssa, tunnollisena ihmisenä olen töissä yleensä ysiin mennessä). Yhteiskunta säätelee kyllä aikariippumattomuutta tehokkaasti, mutta so be it, kyllä se mulle jossain määrin sopii.

Heh, kerrankin mulla oli ajatus jonka halusin jakaa muille. Meitsi plokaa :)

Hyvää alkanutta vuotta ja sitä muuta kaikkea - juu nou.

Vähänkös siistiä... meillä ei tuu vettä!
Hyvä tässä tuskaisen kipeää kurkkuaan lämpimällä teellä parannella... Noh, kait mä voisin vaan imeskellä teepussia. Vaikka ei sillä ehkä kuitenkaan oo ihan sama vaikutus. Luulisin.
37,5. Todella lapsellista.

Whoh... 38,1!
Lapsellista.

Höhö, ääsblomma :D

Härän sisäfile (medium miinus) timjamikastikkeella ja vuohenjuustopaistoksella. Nami :)

Oi parhautta,

Samettivallankumouksen levynjulkkarikeikka oli Bellyssä torstaina 1.11.
Lavalla myös Mariska (fiittaamassa, niinq cuulit tyypit sanoo).