IRC-Galleria

Aina aika ajoin tulee pohdittua ikäänsä - omassa tapauksessani sitä paljon puhuttua henkistä ikää.
Tämän päiväisen perusteella olen kuitenkin vielä ajoittain yhteiskuntakelvottomassa, yleisesti paheksuttavassa nuoressa iässä.

Kaius leikki päivän poikain kanssa, joten sain kämpän kokonaan itselleni, koko päiväksi (mikä ei ole kovinkaan tavanomaista herkkua esiaviollisesti elävien keskuudessa).

Kuuntelin läpi kaikki lempilevyni - KOVALLA (eli sopivalla volumella)! Loikoilin sohvalla ja lueskelin paria kirjaa ja pinoa lehtiä.
Tasaisin väliajoin yläkerrasta kuului napakkaa ja kerta kerralta kiukkuisempaa koputusta. Yläkerran rouvahan se siellä sauhuaa. Ne on sen papan kanssa ainakin viissataavuotiaita!!!

Ei musiikki mun mielestä mitenkään kauhean kovalla ollut... Mutta yläkerran pariskunta on oikeasti vanha - niillä on niin huono kuulo, että meidän täytyy illalla pitää telkkaria vähän miellyyttävää astetta kovemmalla, koska yläkerran äänimaailma puskee muuten läpi. Kuullaan aina telkkaria avaamattakin uutiset :)
Että kait mun stereot sitten oli sunnuntaipäivään sopimattoman kovalla, jos yläkerran herrasväkikin siitä pahastuu.

Yleensä pyrin "elä ja anna elää" -asenteeseen. Tänään en vaan jaksanut välittää. Oli niin mukavaa. Ja hyvä musiikki sopivalla volyymillä luukutettuna on terapeuttisempaa kuin mikään muu mitä tiedän. Hymyilin itsekseni muorin kiukulle... puuh, että jotkut jaksaa niuhottaa!

Maanantaina töihin lähtee virkistynyt Anu.