IRC-Galleria

Jee!

Se ois sitten taas kesän kulminaatiopiste, Joensuun Ilosaarirock edessä. Eilen unta odotellessani tein hämmästyttävä havainnon:
Ilosaarirock on ollut osana jo puolissa elämäni kesistä! Olin 14-vuotias kun ensimmäisen kerran Laululavan porteista reppu selässä, ranneke kädessä ja optimistinen bändienkatselmusohjelma suunniteltuna sisään suuntasin. Nyt - 28-vuotiaana - tämä on neljästoista kesä peräkkäin kun sama rutiini toistuu. Veteraani!

Tässä välissä on kommuunin ( = VALTAVA lössi porukkaa, joka vuodesta toiseen kasaantuu samaan paikkaan istumaan) väki muuttunut, eikä se enää itsellekään ole se basecamp Laulurinteellä. Ja anniskelualueelle voi ihan coolisti marssia ilman pelkoa, että "apua, pääsenköhän mä tonne sisään".
Jo suht aikaisessa vaiheessa huomasi myös sen, että hyvähän se niitä suunnitelmia bändien suhteen on tehdä, mutta kannattaa kuitenkin varautua, että suunnitelma ei tule toteutumaan kuin ehkä neljäsosaltaan... Ja että lauantain ilotulitus on aina ihan mahtava! Festariheiloja, sunnuntaiaamun tappokrapuloita, pehmenneitä eväsleipiä, palaneet olkapäät, ystäviä, musiikkia, ystävien uusia heiloja, hauskanpitoa, ystäviä, ystäviä, ystäviä... Ja usein myös YUP! Sitä on minun Ilosaarirockini.



No joo, huomenna aikaisin aamulla lähtee juna kotiseudulle Pohjois-Karjalaan. Ajankohta on aivan naurettava - klo 7.12. - mutta se on ainoa mahdollisuus. Ajattelimme sitten festariporukassamme loihtia jotain odotettavaa jo matkallekin: BRUNSSI! Juustoa, hedelmiä, mansikoita, patonkia, salaattia, jotain makeaa ja sitten valkoviiniä :) Samppanja olisi toki ollut sopivan nousukausimaista ja röyhkeä veto festarijunassa... Mutta tuollaiset kuohujuomat ovat vähän hankalia matkalla.

No joo, hyvä reissu edessä. Sadeviitta ja kumisaappaatkin on jo pakattu :)

Ensi viikonloppuna sitten Wanajaan työn merkeissä.

Otetaas tytöt ja pojat tähän väliin pieni voimistelutauko gallupin muodossa:

Käsi ylös ne, jotka

a) tietävät vallan hyvin, että mikäli maanantaina on töitä, ei sunnuntaina kannata nukkua melkein yhteentoista saakka. Se kostautuu su-ma yön unettomuutena. Ihan oikeesti.

(allekirjoittanut: o/ )



Käsi ylös ne, jotka

b) tekevät kohdan a siitäkin huolimatta, että tiedostavat kohdassa a mainitut asiat.

(allekirjoittanut: o/)


Jep jep. Ihan oikeesti nyt jumalauta. Huomisesta (tästä päivästä) tulee varmaan hassunhauska. :)

Jei!

Heinäkuun 29. päivä lähtee lento Edinburghiin ja siellä palloillaan pari päivää. Sen jälkeen vuokrataan auto ja lähdetään uhmaamaan epärationaalista vasemmanpuoleista liikennettä ympär Skotlantia.
Tavoitteena on nähdä linnoja (joka onkin todella vaikeaa - Skotlannin alueella kun on noin 3000 linnaa) ja käydä vaeltamassa nummilla ja rannikolla. Voitas me sitä Loch Nessin mörköäkin käydä morottamassa. Glasgow (Skotlannin suurin kaupunki) saatetaan jättää kokonaan väliin, mutta Aberdeenissa voisi käydä moikkamaassa siellä 6 vuotta asunutta tuttua. Häneltä saanee myös jotain vinkkejä, että minne kannattaa mennä vaeltamaan yms. Reissussa ollaan 10 päivää.

Alkuperäinen idea oil lähteä jonnekin kauas. Taiwan ja toisaalta Kuuba (+muu Karibia) ovat olleet matkahaaveissa jo pitkään. Mutta kyllä se vaan niin on, että elokuussa ei noihin kohteisiin kannata matkustaa. Ainakin jos uskoo hurrikaaneihin, taifuuneihin, monsuunisateisiin, +40°C trooppiseen helteeseen ja muihin satuilmiöihin. Noh, sounds like a plan for next spring ;) Silloin noissa kohteissa lienee huomattavasti siedettävämpää.

Jei! Lomaa odotellessa...

- Saku Salin Helsinki-Vantaalla perjantaina (nähty)
- Audin joku puolmilliä maksava sporttiversio, kuulemma harvinainen, Zürichissä x 2. (nähty) Whaeva.
- jäätelöä (koettu suun kautta)
- Steven Spielberg Zürichissä liikennevaloissa (nähty, ei niinkään koettu)
- palanut päänahka (koettu)
- jumittavat reidet kirkontorniin kiipeämisen jälkeen (koettu)
- kateus zürichiläisiä kohtaan (koettu). Voisin muuttaa asumaan.
- Tyhjä tili (koettu). Korjaus edelliseen - jospa en kuitenkaan.


Ja tietysti paaaaaljon muutakin kivaa. Lyhyt, mutta sitäkin piristävämpi reissu! Suosittelen.

Jos näet tässä jotain hauskaa, tai jos ensireaktiosi on "Lol, kumpi noista nyt on sitten se kirjan nimi", olet todennäköisesti kanssani samassa työpaikassa.

Päädyttiin sitten kuitenkin Laserpointiin, vaikka alkuillasta näytti ja vaikutti aika väsyneeltä... Energiajuoman (KYLLÄ, poikkeuksellisesti suostuin kaatamaan sitä paskaa sisuksiini) voimalla tuli oltua, mutta hyvä niin. Olihan se ihan kokemus.

Nyt pitää vaan oottaa, että Laserpointin sponsorinakin toiminut energiajuoma lakkaa surisemasta ja pääsisi nukkumaan :)

On se hassua, miten ajatus joskus toimii hyvinkin epäsuorasti.

Esimerkki: luin viikonloppuna Soundi-lehdestä juttua muistaakseni In Flamesista. Jossain välissä juttua mainittiin YUP:n keikka.
Siitä tuli mieleeni synttärilahjaksi saamani Jarkko Martikaisen "9 teesiä" -runokirja.
Kirjasta tuli mieleeni, että siinä on esimerkkejä aivan erinomaisen oudoista ajatuskuvioista ja siitä puolestaan mieleeni tämä oma ajatuskuvioni.

Tähän kun vielä lisää sen, että jossain määrittelemättömässä vaiheessa huomasin ajattelevani, että "voi että mä oikeesti tykkään Jii Martikaisen ääestä, ihan tosi paljon".
Nyt kuuntelen J. Martikaisen soolotuotantoa töiden oheella.

Ja huomaan pitäväni hänen äänestään. Aivan älyttömästi. Välillä menee iho kananlihalle.



-Nimim. YUP:ta jo vuodesta -95

Ulkona on maailmanloppu!

Aina aika ajoin tulee pohdittua ikäänsä - omassa tapauksessani sitä paljon puhuttua henkistä ikää.
Tämän päiväisen perusteella olen kuitenkin vielä ajoittain yhteiskuntakelvottomassa, yleisesti paheksuttavassa nuoressa iässä.

Kaius leikki päivän poikain kanssa, joten sain kämpän kokonaan itselleni, koko päiväksi (mikä ei ole kovinkaan tavanomaista herkkua esiaviollisesti elävien keskuudessa).

Kuuntelin läpi kaikki lempilevyni - KOVALLA (eli sopivalla volumella)! Loikoilin sohvalla ja lueskelin paria kirjaa ja pinoa lehtiä.
Tasaisin väliajoin yläkerrasta kuului napakkaa ja kerta kerralta kiukkuisempaa koputusta. Yläkerran rouvahan se siellä sauhuaa. Ne on sen papan kanssa ainakin viissataavuotiaita!!!

Ei musiikki mun mielestä mitenkään kauhean kovalla ollut... Mutta yläkerran pariskunta on oikeasti vanha - niillä on niin huono kuulo, että meidän täytyy illalla pitää telkkaria vähän miellyyttävää astetta kovemmalla, koska yläkerran äänimaailma puskee muuten läpi. Kuullaan aina telkkaria avaamattakin uutiset :)
Että kait mun stereot sitten oli sunnuntaipäivään sopimattoman kovalla, jos yläkerran herrasväkikin siitä pahastuu.

Yleensä pyrin "elä ja anna elää" -asenteeseen. Tänään en vaan jaksanut välittää. Oli niin mukavaa. Ja hyvä musiikki sopivalla volyymillä luukutettuna on terapeuttisempaa kuin mikään muu mitä tiedän. Hymyilin itsekseni muorin kiukulle... puuh, että jotkut jaksaa niuhottaa!

Maanantaina töihin lähtee virkistynyt Anu.

Puudutus alkaa häviämään.

AU!