IRC-Galleria

Aamu aamun jälkeen aina uudestaan, se tuttu ventovieras peiliin tuijottaa.
Hartioilla painaa halla vuosien ja ihollaan se muistaa päivän jokaisen.
Viaton kuin katse vastasyntyneen, se voiko olla enää koskaan uudelleen,
kun seurata ei taaksepäin voi jälkiään, ei karikot ja kivet muutu miksikään.


Huokaus huomaamatta tuuleen katoaa.
Se kohti kylmää taivaankantta kurkottaa.
Pelastusta koskaan etsinyt mä en,
en pakoon enää pääsen nyt sen tarvitsen.

Käy valo pilveen, pisaroita ikkunaan. Kadun poikki juoksee lapset riemuissaan.
Oon väsynyt jo etsimään ja eksymään, siks tähän jään ja toivon että löydetään.

Huokaus huomaamatta tuuleen katoaa.
Se kohti kylmää taivaankantta kurkottaa.
Pelastusta koskaan etsinyt mä en,
en pakoon enää pääsen nyt sen tarvitsen.


Viaton kuin katse vastasyntyneen, se voiko olla koskaan uudelleen,
kun seurata ei taaksepäin voi jälkiään, ei karikot ja kivet muutu miksikään.

Huokaus huomaamatta tuuleen katoaa.
Se kohti kylmää taivaankantta kurkottaa.
Pelastusta koskaan etsinyt mä en,
en pakoon enää pääsen nyt sen tarvitsen.

Viaton kuin katse vastasyntyneen, voinko olla enää koskaan uudelleen.
Mä mistä saavuin minne täällä kuljetaan jos joku nämä tietää mulle vastatkaa.