IRC-Galleria

Suunnitelmat viel ihan auki, mut eiköhän sitä jotai keksi :P

Älkää hukkuko ja pitäkää hauskaa :)

Aamu aamun jälkeen aina uudestaan, se tuttu ventovieras peiliin tuijottaa.
Hartioilla painaa halla vuosien ja ihollaan se muistaa päivän jokaisen.
Viaton kuin katse vastasyntyneen, se voiko olla enää koskaan uudelleen,
kun seurata ei taaksepäin voi jälkiään, ei karikot ja kivet muutu miksikään.


Huokaus huomaamatta tuuleen katoaa.
Se kohti kylmää taivaankantta kurkottaa.
Pelastusta koskaan etsinyt mä en,
en pakoon enää pääsen nyt sen tarvitsen.

Käy valo pilveen, pisaroita ikkunaan. Kadun poikki juoksee lapset riemuissaan.
Oon väsynyt jo etsimään ja eksymään, siks tähän jään ja toivon että löydetään.

Huokaus huomaamatta tuuleen katoaa.
Se kohti kylmää taivaankantta kurkottaa.
Pelastusta koskaan etsinyt mä en,
en pakoon enää pääsen nyt sen tarvitsen.


Viaton kuin katse vastasyntyneen, se voiko olla koskaan uudelleen,
kun seurata ei taaksepäin voi jälkiään, ei karikot ja kivet muutu miksikään.

Huokaus huomaamatta tuuleen katoaa.
Se kohti kylmää taivaankantta kurkottaa.
Pelastusta koskaan etsinyt mä en,
en pakoon enää pääsen nyt sen tarvitsen.

Viaton kuin katse vastasyntyneen, voinko olla enää koskaan uudelleen.
Mä mistä saavuin minne täällä kuljetaan jos joku nämä tietää mulle vastatkaa.

Mökille jätetty

Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.

Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili
taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja
valohon.

Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on
pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla
vois.
Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.

-Liisa Aaltonen-