Hän on minulle sotaa ja rauhaa. Ajattelen häntä ja himo virtaa minuun, mutta hänen läsnäolonsa uuvuttaa tuon himon. Sillä mies tekee itsensä naista varten, pelkää ja suorittaa itseään. Nyt tahtoisin elävät rinnat käsiini ja lantion lantion alle, suun suudelmien kulkea ja hävyn, josta etsiä kuolevan lihan salaisuutta. Nuolla huulia kuin äkillisessä nälässä. Haistaa iho kun vastajauhettu vehnä. Näitä minä ajattelen ja tulen levottomaksi ja surulliseksi. Minun ruumiini nukkuu yksin; väkevä, laiska ruumiini.
A.W. Yrjänä