Jep ja Armaksenkin nimipäivä(joka oli siis 28.2) melkein vilahti salakavalasti ohi, mutta onneksi Puzini muistutti niidenkin olemassa olosta ja oli vielä ostanu keksejäkin, nam:)
Mutta valitettavasti itse Armasta ei päästetty saappaisiin, vaikka kovasti pyrkimystä varmasti olisi ollut.
Illemmalla lähdimme Timosen kanssa katsomaan Suomi-Azerbaijan jalkapallo-peliä Willisikaan ja olimme riehakkailla mielillä varmoja helpoista kolmesta, mutta kuinkas sitten kävikään ja Suomi hävisi..
Voi sitä surua mikä meihin iski ja vielä kun kaiken tämän lisäksi muistelimme ihania retkiä kannattajien kelkassa Suomen rajojen ulkopuolelle ja Pohtilaa ja hippi kolmosta ja bingoisäntä Akua niin voi sanoa, että jos ihmisillä olisi itsemurha-nappula niin tuolloin olisi voinut melkein jo painaa sitä, niisk!
Pelin jälkeen lähdimme hummailemaan ja olimme jälleen omia ihania iloisia spurku itsejämme:)
Näin se elämä etenee.
Lopuksi vielä Aku "Bingoisäntää" muistellen kannatuslaulu tai loru:
SUOMEN MAAJOUKKUE ON HYVÄ, ME OLEMME SEN KANNATTAJIA!
Johon taputukset menee näin: kläp kläp kläp
kläpkläpkläpkläpkläpkläp.