IRC-Galleria

Ihan pepusta tää talvi,edes Malou ei viihdy tuolla ulkona huutaa vaunuissa kuin syötävä.Lunta on sadellut nyt vuorokauden,ei kiva.Kaikki autot jumissa tossa meidän talon edessä.
Täällä sentään on ihan suht inhimillinen lämpötila noin -3.
Ei huvita yhtään lähteä helsinkiin -20 pakkasiin.
Onneks tässä on niin paljon ohjelmaa ennen kevättä et eiköhän aika mee nopee.
Lauantaina suomeen,sieltä kotiin seuraavan viikon sunnuntaina.Ja sit uudestaan suomeen 4.3 ja 5.3 NEW YORK!
Toivon et siellä olis kevät sitten jo tuloillaan.Voidaan tehä vaikka pikku picnic Central Parkiin.
Odotan ihan sikana et pääsen tuhlaa KAIKKI mun rahat.

Ollaan nyt alustavasti kaavailtu Thaimaan matkaa ens tammikuulle.
Jos tämä onnistuu niin majoitetaan itsemme phukettiin hotelli kata thanille.Hotelilla on oma RAUHALLINEN uimaranta.IHANAA.
No mut ehkä aloitan nyt tästä helsingin matkasta ja Thaimaa ja lämpö on haaveissani <3

kulunut siitä kun tapasimme.
Kahteen vuoteen on mahtunut niin paljon.
Ja kuinka ihana pikku perhe mulla onkaan <3

Mikaelkin muisti merkkipäivän! ;)

Äänestetään Michael voittoon!

Hitsit.Ihan hirveen levoton olo.
Hirveen monta kysymystä pyörii päässä.
Ekanakin mulla on huomenna jälkitarkastus (synnytyksen) ja mä en poistu sen vastaanotolta ennen ku se elämäänsä kyllästynyt kätilö on ultrannu mut.Haluun sulkea pois mun epäilykseni.

Tokanakin mä oon nyt neljä päivää yrittänyt saada itsestäni tarpeeksi irti,tilatakseni mageet legginsit (va)gina tricotilta.Mä jopa kerran sain ne melkein tilattua,mutku pääsin kassalle olin liian laiska hakeakseni mun visa kortin maksua varten (miksei (va)gina tricotin nettishopissa voi valita postiennakkoa?).

Mä en vieläkään oo varannut meno matkaa Fridalle & Mikaelille suomeen,enkä myöskään paluumatkaa koko porukalle.Ja lähtöpäivä senkun lähenee.

Ristiäisiin on 13päivää ja mä en tiedä YHTÄÄN mitä puen päälleni.Ehkäpä mun uuden Minni yöpaidan?!

Mä oon miettinyt hiustenpidennyksien ottamista aktiivisesti nyt 2vkoa.Siis joo joka päivä on pitänyt soittaa ja varata aika.

Mua ei ilmeisesti motivoi rahakaan koska mun äitiyspäivärahat kahelta kuukaudelta,samoin lapsi lisä ja veronpalautus shekit makaa vieläkin keittiön pöydälle.En siis ole viitsinyt mennä pankkiin.
Plus et mun pitäs täyttää yks papru försökningskassaan et saisin takautuvana vielä yhden kuukauden äp-rahat.

Mä en oo vieläkään soittanut SASille kysyäkseni saako Malou lentää turvakaukalossa,vai pitääkö mun vielä harjoitella kantorepunkin käyttöä.

Tätä listaa tekemättömistä TÄRKEISTÄ asioista voisi jatkaa loputtomiin.
Mut tän kaiken saamattomuuden kruunaa se että perkeleen ikkuna remontti alkaa tällä vkolla.
Mä en tajuu mihin mä häviin täältä koiran ja lapsen kanssa päivisin.Ja mihin Frida hävii ens viikolla ku mä oon suomessa.

Mulla hajoo nuppi.

P.S bb-tuija on hauska.

Nyt loppu omien henkilökohtaisten asioiden kertominen tuntemattomille netissä.
After all mulla on maailman ihanimmat parhaat ystävät ja perhe jotka tukee mua sata prosenttisesti.

Niin ja tietenkin Malou <3

Luin tässä yön pimeinä tunteina yhden päiväkirja merkinnäin,jonka kirjoittaja oli sitä mieltä että Michael Jacksonin kuolema on saanut ihmisiä tunnustamaan faniutensa vaikkei ikinä olisi fani ollutkaan.Entäs sitten?Itse olen sitä mieltä että Michael ja hänen taiteensa tulee elämään aina,läpi monien sukupolvien.Faneja tulee olemaan aina.
Itselläni on ollut suuri kunnia elää sitä aikakautta jolloin Michael vielä eli.Nähdä aikakautemme mahtavin taiteilija livenä.
Itse olen kasvanut Michaelin kanssa,hän ja hänen musiikkinsa on aina ollut minulle pettämätön tukipilari elämän vaikeina hetkinä.7-vuotiaana nukuin MJ julisteen kanssa ,useasti toivoin herääväni neverlandista ja pääseväni leikkimään Michaelin kanssa.

On vaikea määritellä tarkkaan ajankohtaa sille hetkelle jolloin Michaeli astui sydämmeeni ja jäi sinne ikuisiksi ajoiksi.Luulisin sen tapahtuneen silloin 7-vuotiaana,eli 18 vuotta sitten.

Nämä viikot ovat olleet minulle vaikeita.Vieläkin minun on vaikea saada öisin unta.Vaikka ikävä ja suru on suuri,yksi asia saa minut onnelliseksi.Se on se rakkaus ympäri maailman jota ihmiset tuntevat Michaelia kohtaan.Sekä se ansaittu kunnioitus jonka hän on nyt saanut osakseen,jota hän ei valitettavasti eläessään saanut kokea.

Kiitos Michael <3

Your legacy will live forever

Ja puhuin eilen sujuvasti suomea,englantia,ruotsia,saksaa ja arabiaa.
Harmi että tää mittava kielitaito on jo nyt kadonnut.. :(

Eilen tuli lähdettyä ulos miltei ekaa kertaa sitten Maloun syntymän.
Mahtavana biletys seuranani toimi Mikaelin paras ystävä Peter.
Illan saldoa lyhyesti medborgarplatsen-->slussen-->stureplan (oi miksi?)-->ja viimeisimpänä muttei tosiaankaan vähäisimpänä epämääräinen striptease klubi jossakin päin tukholmaa.Tästä viimeisestä huvituksesta maksoin sitten miehekkäät 1000kr.
Kotiin saavuin klo.08.

Mä en ilmeisesti osaa vieläkään juhlia sivistyneesti.
Tai osaisiko joku mulle tiivistää lyhyesti mitä on sivistynyt juhliminen?

OMG
:)