Mielen tottumus ei ole mitään verrattuna ruumiin tottumukseen.
Meidän ruumiimme, ne vastustivat eroa vielä paljon itsepäisemmin kuin meidän mielemme: viidessä vuodessa ne olivat kasvaneet kiinni toisiinsa eivätkä tunteneet minkäänlaista häpeää. Jos me vain seisoimme samassa tilassa, jos me vaikka vain törmäsimme toisiimme kadulla, meidän törkeät ruumiimme ajoivat meitä yhteen, kohti toisiamme niin kuin meidän vatsoihimme olisi kiinnitetty magneetit.
Meidän ruumiimme eivät suostuneet katumaan edes saatuaan haluamansa, silloin kun yö tai iltapäivä tai mikä ikinä nyt olikin levittäytyi ympärillä tyhjänä ja tarkoituksettomana, kun kesän viimeiset helteet käristivät sisäpihalla kirkuvia lapsia ja vesi kohisi putkissa ja yläkerran mummo yhtenäkin surullisena sunnuntai-aamuna kuunteli jumalanpalvelusta radiosta, eikä kumpikaan meistä koskaan vahingossakaan sanonut mitään, ei mitään mikä olisi millään tavalla kaunistanut sitä kamalaa mitä me olimme juuri toisillemme tehneet.
Meidän mielemme olivat atomeina, meidän ajatuksemme harhailivat vaarallisilla urilla. Meidän ruumiimme, syyllisistä suurimmat, vain kehräsivät tyytyväisyyttään ja kehtasivat vielä mankua lisää.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 18.12.
- [Ei aihetta] 18.11.
- [Ei aihetta] 11.11.
- [Ei aihetta] 11.11.
- - 06.10.
- [Ei aihetta] 24.09.
- [Ei aihetta] 21.09.
- [Ei aihetta] 20.09.
- [Ei aihetta] 16.09.
- [Ei aihetta] 10.09.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2009 (118)
- ▶ joulukuu 2009 (1)
- ▶ marraskuu 2009 (3)
- ▶ lokakuu 2009 (1)
- ▶ syyskuu 2009 (6)
- ▶ elokuu 2009 (9)
- ▶ heinäkuu 2009 (7)
- ▶ kesäkuu 2009 (3)
- ▶ toukokuu 2009 (7)
- ▶ huhtikuu 2009 (7)
- ▶ maaliskuu 2009 (16)
- ▶ helmikuu 2009 (25)
- ▶ tammikuu 2009 (33)
- ▶ 2008 (552)
- ▶ 2007 (253)
- ▶ 2006 (145)