Hän ei ollut koskaan pyytänyt jännittävää elämää. Se josta hän piti eniten, jota hän etsi joka tilaisuuden tullen, oli pitkäveteisyys. Siinä oli vain se huono puoli, että pitkäveteisyys tahtoi räjähtää päin näköä. Juuri kun Rincewind kuvitteli löytäneensä sen, hän huomasi sekaantuneensa siihen, mitä toiset ihmiset - ajattelemattomat ja huikentelevaiset ihmiset - kutsuisivat seikkailuksi. Ja hänen olisi pakko mennä käymään monissa merkillisissä maissa ja tavata eksoottisia ja värikkäitä ihmisiä, vaikkakin sangen pikaisesti, koska hän olisi jo pyrähtänyt juoksemaan. Hän oli nähnyt maailmankaikkeuden luomisen, mutta ei kovinkaan hyvältä paikalta, käynyt helvetissä ja tuonpuoleisessa. Hänet oli vangittu, heitetty tyrmään, pelastettu, hän oli joutunut eksyksiin ja haaksirikkoutunut autiolle saarelle. Joskus tuo kaikki oli tapahtunut samana päivänä.
Terry Pratchett - Kiintoisia aikoja
(olen riippuvainen Pratchettin kirjoista..) :D