Tällaista nämä Lapin reissut teettää. Kirjotin tän pätkän siinä kolmen mais yöllä ku heräsin kesken kotimatkan. Inhottavaa istuu autos melki kymmenen tuntii...
...Hänen äänensä saattoi olla yhtä pehmeä kuin kestävin kivi tai yhtä kova kuin hienoin silkki. Miten muuten sitä olisi voinut kuvailla? Samaan aikaan sekä pehmeä että kova.
Sama päti myös hänen ulkonäköönsä. Hänen aaltoilevat kullanvaaleat hiuksensa, hänen pyöreät rintansa, mantelinmuotoiset silmänsä ja suhteellisen naisellinen lantionsa saivat aikaan pehmeän ja suorastaan suloisen ensivaikutelman.
Tarkemmin katsottuna katse kuitenkin kiinnittyi korkeisiin poskipäihin, suippoihin korviin, naiselle hieman liian lihaksikkaisiin käsivarsiin, luiseviin sormiin ja kapeaan suoraan nenään. Tämä kaikki kuitenkin muodosti hämäävän täydellisen kokonaisuuden. Kuin yhteen ihmiseen olisi yhdistetty atleettisuus, naisellisuus ja hoikkuus.
Käsittämätöntä. Mutta mitä muutakaan voisi odottaa prinsessalta, joka viihtyi nuorempana enemmän veljiensä taisteluharjoituksissa kuin sisariensa nukkeleikeissä. Ja voi! Hän sitten inhosi hameita...